Kouluterveydenhuolto

Hei,

Tänään, Aleksis Kiven päivänä, koululaisille ilmainen kouluruokailu täytti 60 vuotta.
Kävin itsekin Sompion yläasteella lounastamassa sen kunniaksi ja totesin ruoan olevan hyvää.

Kouluterveydenhuollolla ei ole mennyt yhtä hyvin. Alkuun sitä rakennettiin 1970-luvulla ja päästiin varsin vakiintuneeseen järjestelmään 1980-luvulla. 1990-luvun lama puri tähänkin työhön ja väestövastuun aikakaudella lääkäreitä on ollut vaikea saada innostumaan yleensäkään ennaltaehkäisevästä työstä, kun sairausvastaanottotoimintaa ja sen sujumista korostettiin sekä jopa palkkausjärjestelmälläkin tuettiin. Itse toimin koululääkärinä 1980-luvulla Keravan ammattikoulun koululääkärinä ja myöhemmin 1990-luvulla jonkin aikaa Viron koulun ala-asteella.

Kouluterveydenhuollon tehtäväkenttä on hyvin määritelty. Kulmakiviä ovat sairauksien ja toimintahäiriöiden ehkäisy, oppilaskohtaiset terveystarkastukset seulontatutkimuksineen, terveyskasvatus ja kouluyhteisön ja -ympäristön terveydellisten olojen ja ihmissuhteiden seuranta ja edistäminen. Kovia haasteita.

Terveystarkatuksia koululääkärin tulee tehdä ala-asteen 1. ja 5. luokalla, yläasteen 8. luokalla ja lukion ja ammattioppilaitoksen 1. ja 2. luokalla. LISÄKSI tulee tehdä YLIMÄÄRÄINEN lääkärintarkastus , mikäli oppilas on ollut pitkään tai usein poissa koulusta, oppilas on muuttanut toiselta paikkakunnalta, tarvittaessa ammatinvalintaa varten, pitkäaikaissairaille ja vammaisille, tunnistetuille riskioppilaille ja ennen oppilaan siirtoa erityiskouluun.

Kouluterveydenhuollon yhteistyötä koulukuraattorien, opettajien ja oppilaiden vanhempien kanssa pitää lisätä.

Ylimääräisen tarkastuksen ja huomion indikaatioita oli esim. Jokelan koulusurmaajan, Keravan puukottajan ja Kauhajoen koulusurmaajan kohdalla. En voi väittää, että tapahtumia olisi voitu estää, mutta hyvin toimivan kouluterveydenhuollon oloissa riskioppilaat saavat enemmän huomiota.

Haluan muistuttaa, että ongelmiin tulisi puuttua myös kotona perheen piirissä ja esim. hankaluuksien ilmaantuesssa päiväkodeissa/perhepäivähoitopaikoissa.

Kuntien lupaukset koulukuraattorien ja koulupsykologien lisäämisestä ovat hyvä hanke. Kuitenkin koko kouluterveydenhuollon perusta tulee ottaa vakavasti ja se ei saa jäädä pelkästään kouluterveydenhoitajien harteille. Koululääkärit tarvitsevat toimintansa tueksi konsultoivaa nuorisopsykiatria. Yhden nuorisopsykiatrin palkkaaminen Kerava-Tuusula-Järvenpää-alueelle on voimakkaasti kannattamani hanke.