Heippa pitkästä aikaa!
Sikainfluenssa on nyt pandemia koko maassa, mutta se ei ole suinkaan ensimmäinen influenssaviruksen aiheuttama pandemia. Ensimmäinen suhteellisen hyvin tunnettu influenssan aiheuttama pandemia on ollut jo 1889-91 (ns. ryssän kuume), jolloin se tappoi joitakin satoja suomalaisia. Sitä pahempi ja toistaiseksi pahin influenssapandemia oli 1918-1920 riehunut ns. Espanjan tauti, joka tappoi Suomessa noin 30 000 ihmistä. Influenssavirus keksittiin vuonna 1930 (aikaisemmat pandemiat on todettu geenitutkimusten avulla). Vuosina 1957-58 riehui seuraava pandemia, ns. aasialainen, joka oli H2N2-influenssaviruksen aiheuttama. Tähän sairastui noin 700 000 - 1 miljoona suomalaista, joista yli 65-vuotiaiden kuolleisuus oli suurinta ja kokonaiskuolleisuudeksi arvioitiin yli tuhat suomalaista. Aasialaiseen influenssaan saatiin kehitettyä rokote, mutta se tuli käyttöön liian myöhään. Vuonna 1968 oli seuraava influenssapandemia, H3N2 (ns. Hongkongilainen), johon kuolleisuus oli 2-4-kertainen tavalliseen kausi-influenssaan verraten. Ns. lintuinfluenssa, H5N1 riehui maailmalla vuonna 2003, mutta ei tullut Euroopassa Romaniaa pidemmälle.
Nykyisen pandemian aiheuttanut influenssavirus on H1N1-tyyppiä. Se alkoi Meksikosta aiheuttaen siellä varsin paljon kuolemantapauksia, joista osan poikkeuksellisen nuorissa ikäryhmissä. Kyseessä on potentiaalisesti vaarallinen tauti, johon kuolleisuus ohittaa monet muut kuolemanriskit, mutta tällä hetkellä kuolleisuus näyttää tulevan suunnilleen samanlaiseksi kuin Hongkongilaisenkin eli noin 2-4-kertaiseksi tavalliseen kausi-influenssaan verrattuna, ja se kohtelee huonosti toisaalta riskiryhmiin kuuluvia ja toisaalta perusterveitäkin nuoria ihmisiä.
Sikainfluenssaa vastaan ehdittiin kehittää rokote, jota valmistetaan suuremmisssa määrin Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja Kiinassa. Meillä on käytössä yhdysvaltalainen rokote, jonka valmistuksessa on käytetty kananmunia, joten se ei sovi selvästi kananmuna-allergisille. Toimitukset menevät sitä tilanneille maille, joten kukin saa rokotetta tietyn määrän viikossa (Suomi noin 200 000 annosta/viikko). Rokotukset tapahtuvat riskiryhmittäin noudattaen pääosin kausi-influenssan riskiryhmäpriorisointia. Riskiryhmien rokotukset ovat jo hyvässä vaiheesssa, joten siltä osin päästään todennäköisesti kuolemien alenemiseen. Muistettava on kuitenkin, että rokote toimii hyvin vasta noin 2 viikon kuluttua rokotushetkestä. Sveitsiläisen rokotteen valmistuksessa ei ole käytetty kananmunia, joten se sopii myös kananmuna-allergisille. Toistaiseksi ko rokotetta ei ole saatu Suomeen huolimatta kauan sitten tehdystä tilauksesta.
Rokote kannattaa ehdottomasti ottaa, mikäli sen onnistuu saamaan. Se alentaa kuolleisuutta ja myös sikainfluenssan jälkitauteina usein tulevaa keuhkokuumetta ja harvemmin tulevaa influenssavirusaivokuumettakin. Vapaaehtoista sikainfluenssarokotteen ottaminen toki on.
Suurimmalle osalle ihmisistä sikainfluenssavirus aiheuttaa lievähkön tautimuodon, jota voidaan hoitaa symptomaattisella (oireenmukaisella) lääkityksellä. Kuumetta ja päänsärkyä alle 19-vuotiailla on syytä hoitaa parasetamolilla ja vanhemmilla ihmisillä voi käyttää mitä tahansa tulehduskipulääkettä, jopa asetyylisalisyylihappoa, mikä lapsille voi aniharvoin aiheuttaa influenssan yhteydessä ns. Reyen oireyhtymää, mikä on harvinainen maksaa ja aivoja vaurioittava sairaus. Symptomaattiseen hoitoon kuuluu myös lepo ja runsas juominen. Yleisesti suositellaan noin viikon sairauslomaa ja lepoa kotona.
Oseltamiviriinin (Tamiflu) ja tsanaviriinin (Relenza) käyttäminen hoidossa on hyödyllistä. Se tulee aloittaa 48 tunnin kuluessa sairauden alusta. Viruslääkkeen on todettu vähentävän kuolleisuutta ja lieventävän oireita. Viruslääke vähentää keuhkokuumeita ja aivotulehduksia todístettavasti.
Tämä pandemia on julistettu alkaneeksi koko maassa noin viikko sitten. Lapissa, mistä epidemia alkoi, epidemia alkaa jo hellitää. Etelä-Suomessakin nähtäneen epidemian hellitäminen ennen joulua. On muistetta kuitenkin rokotuksistakin keskusteltaessa, että aikaisempiinkin pandemioihin on liittynyt toinen aalto, joka tullee ensi vuonna.
Keravalla 14.11.2009
Markku Kopra
lauantai 14. marraskuuta 2009
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Kesäkuulumisia
Hei ja kuumia kesäpäiviä!
Olen menossa Lappiin, missä työllistämäni 23-v tekniikan ylioppilaspoikani jo puuhastelee. Tekemistä riittää. Olen hämmästynyt, että emme käytä hyväksi kaikkia luonnonrikkauksia.
Loppupeleissä kokoomus ja sen mukana keskusta+vihreät myöntyi antamaan vaikeavammaisille sen, mikä heille kuuluu.
Kanniston koulun lakkauttaminen väkipakolla ja äärimmäisen pienellä äänestyspäätöksellä tulee jäämään mustaksi lehdeksi Keravan historiaan.
Juhannuksen kieppeillä Kerava kokoomus sitten teki oman ehdotuksensa, joka on itse asiassa sama, mihin itse olen pyrkinyt. Pasi Reentolan jo vanha kouluverkkoselvitys on aikansa elänyt ja vaatii tilalle Keravan opetusjärjestelyt paremmin huomioivan selvityksen. Aika näyttää, tarvitaanko siinäkin ulkopuolista selvityshenkilöä.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että Keskuskoulun (suojeltava kiinteistö) saneeraus koulukäyttöön on järkevintä. Pitää tutkia, saadaanko siitä ns. 2-sarjainen koulu. Ratkaisu olisi kaikista vaihtoehdoista taloudellisin. Se helpottaisi Sompion paineita huomattavasti. Kurkelan koulun laajennus on tärkeä, mutta se ei pikaisesti onnistu.
Markku Kopra
Olen menossa Lappiin, missä työllistämäni 23-v tekniikan ylioppilaspoikani jo puuhastelee. Tekemistä riittää. Olen hämmästynyt, että emme käytä hyväksi kaikkia luonnonrikkauksia.
Loppupeleissä kokoomus ja sen mukana keskusta+vihreät myöntyi antamaan vaikeavammaisille sen, mikä heille kuuluu.
Kanniston koulun lakkauttaminen väkipakolla ja äärimmäisen pienellä äänestyspäätöksellä tulee jäämään mustaksi lehdeksi Keravan historiaan.
Juhannuksen kieppeillä Kerava kokoomus sitten teki oman ehdotuksensa, joka on itse asiassa sama, mihin itse olen pyrkinyt. Pasi Reentolan jo vanha kouluverkkoselvitys on aikansa elänyt ja vaatii tilalle Keravan opetusjärjestelyt paremmin huomioivan selvityksen. Aika näyttää, tarvitaanko siinäkin ulkopuolista selvityshenkilöä.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että Keskuskoulun (suojeltava kiinteistö) saneeraus koulukäyttöön on järkevintä. Pitää tutkia, saadaanko siitä ns. 2-sarjainen koulu. Ratkaisu olisi kaikista vaihtoehdoista taloudellisin. Se helpottaisi Sompion paineita huomattavasti. Kurkelan koulun laajennus on tärkeä, mutta se ei pikaisesti onnistu.
Markku Kopra
torstai 18. kesäkuuta 2009
Saldoa kaupunginhallituskaudesta 2009
Heippa pitkästä aikaa! On ollut sekä töitä että luottamusmieshommia niin paljon, ettei aika tahdo riittää.
Keravan kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa on tehty sekä hyviä (enimmäkseen) ja huonoja päätöksiä. Osa hyvistäkin päätöksistä on pitänyt rutistaa oikeistorintamalta väkipakolla, kuten määräraha vaikeavammaisille viimeisessä valtuustossa.
Kanniston koulun lopettamisen suhteen kokoomus-keskusta-vihreä-akseli on toiminut saumattomasti ja aina vain niukimmalla enemmistöllä. Itse olen asiasta täysin eri mieltä heidän kanssaan ja olen tutustunut huomattavaan määrään eri kaupunkien kouluverkkoselvityksiä, joissa lähdetään toiminnallisista ja pedagogisista tavoitteista: 1. lähikouluperiaate, 2. terveet ja turvalliset oppimisympäristöt, 3. varhainen puuttuminen ja tuki ongelmien sattuessa, 4. päivähoidon, ensiopetuksen ja peruskoulun yhteys, 5. yhtenäisen perusopetuksen pedagogiset tavoitteet. Seuraavaksi tulevat taloudelliset tavoitteet, kuten tilojen ja resurssien tehokas käyttö ja investointien ennakoiva suunnittelu. Muualla on kiinnitetty huomiota myös kestävän kehityksen periaatteeseen ja koulun tilojen käyttöön muuhunkin hyödylliseen toimintaan silloin, kun oppilaat ovat poissa.
Oli pakko kolmannen 5-6-tappion jälkeen kirjoittaa hiukan kärkevämmin. Totean vain, että jatkaan samaan tyyliin tinkimättömästi, ellei järkeviin neuvotteluihin ja ratkaisuihin päästä. On aivan selvä, että ainoastaan kansaa ja äänestäjiä mainitsemani "dreamteam" pelkää.
Hyvät jussit! Markku Kopra
Keravan kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa on tehty sekä hyviä (enimmäkseen) ja huonoja päätöksiä. Osa hyvistäkin päätöksistä on pitänyt rutistaa oikeistorintamalta väkipakolla, kuten määräraha vaikeavammaisille viimeisessä valtuustossa.
Kanniston koulun lopettamisen suhteen kokoomus-keskusta-vihreä-akseli on toiminut saumattomasti ja aina vain niukimmalla enemmistöllä. Itse olen asiasta täysin eri mieltä heidän kanssaan ja olen tutustunut huomattavaan määrään eri kaupunkien kouluverkkoselvityksiä, joissa lähdetään toiminnallisista ja pedagogisista tavoitteista: 1. lähikouluperiaate, 2. terveet ja turvalliset oppimisympäristöt, 3. varhainen puuttuminen ja tuki ongelmien sattuessa, 4. päivähoidon, ensiopetuksen ja peruskoulun yhteys, 5. yhtenäisen perusopetuksen pedagogiset tavoitteet. Seuraavaksi tulevat taloudelliset tavoitteet, kuten tilojen ja resurssien tehokas käyttö ja investointien ennakoiva suunnittelu. Muualla on kiinnitetty huomiota myös kestävän kehityksen periaatteeseen ja koulun tilojen käyttöön muuhunkin hyödylliseen toimintaan silloin, kun oppilaat ovat poissa.
Oli pakko kolmannen 5-6-tappion jälkeen kirjoittaa hiukan kärkevämmin. Totean vain, että jatkaan samaan tyyliin tinkimättömästi, ellei järkeviin neuvotteluihin ja ratkaisuihin päästä. On aivan selvä, että ainoastaan kansaa ja äänestäjiä mainitsemani "dreamteam" pelkää.
Hyvät jussit! Markku Kopra
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Heinolassa jyrää
Hyvää naistenpäivää kaikki naiset!
Ensinnäkin onnittelen Teitä sydämestäni! Juuri kuulin, että työllisyysasteenne on korkea koko Euroopan mitassa. Silti olette jaksaneet hoitaa perheitänne. Vilpitön kiitos kaikille!
Keravalta oli tosiaan noin 60 hengen päättäjä- ja virkamieskööri Heinolassa luomassa poliittisten ryhmien välistä konsesusta siitä, miten asioita lama-ajan Keravalla hoidetaan.
Voin kertoa, että tilaisuus oli tarpeellinen, kuten niin monet ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutetut totesivat. Keski-Uusimaa kritisoi tilaisuuden kustannuksia. Ok, halvin tapa olisi ollut laivaseminaari Tallinnaan ja kalliimpi esim. 2 päivän seminaari Gustavelundisssa.
Maamme taloustilanne on vakava emmekä ole vielä tavoittaneet "vapaan pudotuksen" pohjaa. Tästäkin vuodesta tehtävät ennusteet ovat osin arvailuja. Allekirjoittanut haluaisi kuitenkin rauhoittaa ja kehoittaa useampia firmoja ja myös julkisia yhteisöjä liittymään viime viikolla perustettuun "meillä ei irtisanota"-kampanjaan.
Heinolan seminaarissa ei kukaan halunnut lähteä irtisanomisten ja lomautusten tielle. Onhan niin, että tänä vuonna jää ensimmäinen suuri ikäluokka eläkkeelle (eli -46 syntyneet), joten meillä on vastassammne joka tapauksessa työvoimapula.
Heinolan seminaarin enemmistö ei kannattanut kajoamista sosiaali- ja terveystoimen, kasvatus- ja opetustoimen sekä vapaa-ajantoimen budjettiin kaupunginjohtajan esittämällä tavalla, vaan esitettiin noilta osin lautakuntien itsensä toimia ja tarvittaessa kaupungin lainanoton lisäystä.
Veroäyrin korotus tulee vuonna 2010 näillä näkymin noin 1%:n suuruisena.
Olemme Keravalla hyvässä jamassa. Meidän velkamme on edelleen noin 2000 euroa/asukas, kun Heinolasa se on 4000 euroa/asukas. Jyväskylässä kamppaillaan 15 milj euron vajauksen kattamiseksi ja Oulun ympäristökunnat ovat niin suurissa veloissa, että Oulu ei halua niiden kanssa kuntaliitosta.
Markku Kopra
Keravan kaupunginhallituksen jäsen
SDP
Ensinnäkin onnittelen Teitä sydämestäni! Juuri kuulin, että työllisyysasteenne on korkea koko Euroopan mitassa. Silti olette jaksaneet hoitaa perheitänne. Vilpitön kiitos kaikille!
Keravalta oli tosiaan noin 60 hengen päättäjä- ja virkamieskööri Heinolassa luomassa poliittisten ryhmien välistä konsesusta siitä, miten asioita lama-ajan Keravalla hoidetaan.
Voin kertoa, että tilaisuus oli tarpeellinen, kuten niin monet ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutetut totesivat. Keski-Uusimaa kritisoi tilaisuuden kustannuksia. Ok, halvin tapa olisi ollut laivaseminaari Tallinnaan ja kalliimpi esim. 2 päivän seminaari Gustavelundisssa.
Maamme taloustilanne on vakava emmekä ole vielä tavoittaneet "vapaan pudotuksen" pohjaa. Tästäkin vuodesta tehtävät ennusteet ovat osin arvailuja. Allekirjoittanut haluaisi kuitenkin rauhoittaa ja kehoittaa useampia firmoja ja myös julkisia yhteisöjä liittymään viime viikolla perustettuun "meillä ei irtisanota"-kampanjaan.
Heinolan seminaarissa ei kukaan halunnut lähteä irtisanomisten ja lomautusten tielle. Onhan niin, että tänä vuonna jää ensimmäinen suuri ikäluokka eläkkeelle (eli -46 syntyneet), joten meillä on vastassammne joka tapauksessa työvoimapula.
Heinolan seminaarin enemmistö ei kannattanut kajoamista sosiaali- ja terveystoimen, kasvatus- ja opetustoimen sekä vapaa-ajantoimen budjettiin kaupunginjohtajan esittämällä tavalla, vaan esitettiin noilta osin lautakuntien itsensä toimia ja tarvittaessa kaupungin lainanoton lisäystä.
Veroäyrin korotus tulee vuonna 2010 näillä näkymin noin 1%:n suuruisena.
Olemme Keravalla hyvässä jamassa. Meidän velkamme on edelleen noin 2000 euroa/asukas, kun Heinolasa se on 4000 euroa/asukas. Jyväskylässä kamppaillaan 15 milj euron vajauksen kattamiseksi ja Oulun ympäristökunnat ovat niin suurissa veloissa, että Oulu ei halua niiden kanssa kuntaliitosta.
Markku Kopra
Keravan kaupunginhallituksen jäsen
SDP
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Lamasta
Hyvää ensimmäistä kevätkuukautta ystävät,
Elämme nyt talouselämän lama-aikaa. Tilannehan ei ole uusi ja odottamaton, koska se kuuluu kapitalistiseen järjestelmäämme. Tällaisia aikoja eletään syklittäin noin 10 vuoden välein. Ero aikaisempiin lama-aikoihin on, että käsillä on nyt ensimmäinen globaali lama.
Olen nähnyt monenlaisia lamoja, esim. 60-luvun lopulla Suomen markka devalvoitiin 30%, mikä oli siis kansalaisten ostovoiman pudotus silloin yhdessä yössä. 1990-luvun alussa kärsimme myös pahemmasta lamasta, jota tuolloin luonnehti etenkin pankkijärjestelmämme romahdus (ns. pankkikriisi). Edelleenkin korjaamme tuon laman kielteisiä vaikutuksia. 90-luvun laman hoito vaati useissa kunnissa joukkoirtisanomiset, esim. Keravalla noin 70 vakituista virkaa lopetettiin ja ao virkaa tekevä irtisanottiin (mm. 1 lääkäri, johtava hoitaja ja vanhainkodin johtaja omalta sektoriltani), määräaikaiset ja sijaisina työskentelevät työntekijät saivat myös lähteä. Kansantalous toipui lamaa edeltävälle tasolle vasta 90-luvun lopulla.
Nykyinen lama on siten vaikeampi, että joudumme varmaan pitempään odottelemaan vientiteollisuutemme virkistymistä. Se voi pidentää lamasta toipumista, mutta jää nähtäväksi. Suomen elintaso on joka tapauksessa riippuvaisempi kansainvälisestä kaupasta kuin aikaisemmin.
Keravankin kaupungin johto on ilmoittanut, että tällä kerralla asiat hoidettaisiin ilman irtisanomisia ja jopa ilman lomautuksia.
Laman hoito vaatii puuttumista osin jo jäykistyneisiin toimintatapoihimme. Joudumme arvioimaan kaikki toimintamme uudelleen. Se koskee hyvin syvällisesti kunnallisia toimintoja, suurimpaa sosiaali- ja terveystointa, toiseksi suurinta kasvatus- ja opetustointa, myös tekniikkaa ja muita toimintoja. Tästä pitää lautakunnilla olla aloite ja vastuu, jotta tilanne hoidettaisiin järkevästi ja peruspalveluja kunnioittaen.
Rahaa joudutaan myös keräämään, mutta sillä on omat rajansa. Kunnallisveron nosto yhdellä prosentilla ja velan tuplaaminen nykyisestä ovat kovan luokan rajapyykkejä. Vapaaehtoisia toimia, kuten lomarahojen vaihtoa vapaaksi tulee käyttää silloin, kun siihen on mahdollisuuksia palveluiden ja muiden työntekijöiden liiaksi kärsimättä.
Suomalaiset ovat tiukoissa tilanteissa aiemminkin lopulta toimineet yhteisvastuullisesti ja uskon sen periaatteen nytkin nousevan esiin. Kaikkien pitää tulla vain esiin omista poteroistaan ja oman napansa tuijottamisesta.
Markku Kopra
Elämme nyt talouselämän lama-aikaa. Tilannehan ei ole uusi ja odottamaton, koska se kuuluu kapitalistiseen järjestelmäämme. Tällaisia aikoja eletään syklittäin noin 10 vuoden välein. Ero aikaisempiin lama-aikoihin on, että käsillä on nyt ensimmäinen globaali lama.
Olen nähnyt monenlaisia lamoja, esim. 60-luvun lopulla Suomen markka devalvoitiin 30%, mikä oli siis kansalaisten ostovoiman pudotus silloin yhdessä yössä. 1990-luvun alussa kärsimme myös pahemmasta lamasta, jota tuolloin luonnehti etenkin pankkijärjestelmämme romahdus (ns. pankkikriisi). Edelleenkin korjaamme tuon laman kielteisiä vaikutuksia. 90-luvun laman hoito vaati useissa kunnissa joukkoirtisanomiset, esim. Keravalla noin 70 vakituista virkaa lopetettiin ja ao virkaa tekevä irtisanottiin (mm. 1 lääkäri, johtava hoitaja ja vanhainkodin johtaja omalta sektoriltani), määräaikaiset ja sijaisina työskentelevät työntekijät saivat myös lähteä. Kansantalous toipui lamaa edeltävälle tasolle vasta 90-luvun lopulla.
Nykyinen lama on siten vaikeampi, että joudumme varmaan pitempään odottelemaan vientiteollisuutemme virkistymistä. Se voi pidentää lamasta toipumista, mutta jää nähtäväksi. Suomen elintaso on joka tapauksessa riippuvaisempi kansainvälisestä kaupasta kuin aikaisemmin.
Keravankin kaupungin johto on ilmoittanut, että tällä kerralla asiat hoidettaisiin ilman irtisanomisia ja jopa ilman lomautuksia.
Laman hoito vaatii puuttumista osin jo jäykistyneisiin toimintatapoihimme. Joudumme arvioimaan kaikki toimintamme uudelleen. Se koskee hyvin syvällisesti kunnallisia toimintoja, suurimpaa sosiaali- ja terveystointa, toiseksi suurinta kasvatus- ja opetustointa, myös tekniikkaa ja muita toimintoja. Tästä pitää lautakunnilla olla aloite ja vastuu, jotta tilanne hoidettaisiin järkevästi ja peruspalveluja kunnioittaen.
Rahaa joudutaan myös keräämään, mutta sillä on omat rajansa. Kunnallisveron nosto yhdellä prosentilla ja velan tuplaaminen nykyisestä ovat kovan luokan rajapyykkejä. Vapaaehtoisia toimia, kuten lomarahojen vaihtoa vapaaksi tulee käyttää silloin, kun siihen on mahdollisuuksia palveluiden ja muiden työntekijöiden liiaksi kärsimättä.
Suomalaiset ovat tiukoissa tilanteissa aiemminkin lopulta toimineet yhteisvastuullisesti ja uskon sen periaatteen nytkin nousevan esiin. Kaikkien pitää tulla vain esiin omista poteroistaan ja oman napansa tuijottamisesta.
Markku Kopra
lauantai 14. helmikuuta 2009
Välittämisestä
Hyvää Ystävän päivän jälkeistä huomenta!
Haluan kertoa mielipiteeni aiheesta, joka oli eilen todellakin pinnalla, mutta joka nykymaailman menossa hyvin tavallisesti unohtuu.
Eilen ihmiset Suomessa ja muuallakin muistivat ystäviään ja ehkä muitakin lähimmäisiään - se tuntui hyvältä.
Elämä jatkuu ja meidän arkemme ei ole nyt tämän taantuman/laman oloissa kaikille kovin "ruusuista".
Oma veikkaukseni on tällä hetkellä olemassa olevien tietojen perusteella se, että taloutemme pudotus tulee olemaan keskimäärin noin 10 prosentin luokkaa vuoden 2010 loppuun mennessä. Sehän ei ole paljon, kun sitä suhteuttaa viime vuosien nousuun - palaisimme osapuilleen vuosien 2005-06-tasoon.
Vaikeutemme on tämän "kurjuuden" jakaminen. Tavalliselle keskiluokkaiselle suomalaiselle syntyvä lasku on välillä 2000-4000 euroa vuodessa. Sehän tarkoittaa osapuilleen esim. 1-2 etelän matkaa, joihin olemme viime aikoina varsin paljon sijoittaneet.
"Kurjuuden" jakaminen on vaikeaa ja tällä hetkellä Suomessa asemoidutaan omiin poteroihinsa tyyliin "minä en ainakaan peru sitä suunnittelemaani samba-karnevaalia".
ITSEKKYYS on lisääntymään päin. Kaikki pitävät kynsin ja hampain kiinni eduistaan.
Todellisissa vaikeuksissa ovat esim. vähävaraiset, yksinhuoltajat, monet vanhukset, useat velalliset jne...
SOLIDAARISUUS ja Sauli Niinistön taannoin ilmaisema KETÄÄN EI JÄTETÄ ovat nyt todella tärkeitä lamantorjuntakeinoja.
Markku Kopra
Haluan kertoa mielipiteeni aiheesta, joka oli eilen todellakin pinnalla, mutta joka nykymaailman menossa hyvin tavallisesti unohtuu.
Eilen ihmiset Suomessa ja muuallakin muistivat ystäviään ja ehkä muitakin lähimmäisiään - se tuntui hyvältä.
Elämä jatkuu ja meidän arkemme ei ole nyt tämän taantuman/laman oloissa kaikille kovin "ruusuista".
Oma veikkaukseni on tällä hetkellä olemassa olevien tietojen perusteella se, että taloutemme pudotus tulee olemaan keskimäärin noin 10 prosentin luokkaa vuoden 2010 loppuun mennessä. Sehän ei ole paljon, kun sitä suhteuttaa viime vuosien nousuun - palaisimme osapuilleen vuosien 2005-06-tasoon.
Vaikeutemme on tämän "kurjuuden" jakaminen. Tavalliselle keskiluokkaiselle suomalaiselle syntyvä lasku on välillä 2000-4000 euroa vuodessa. Sehän tarkoittaa osapuilleen esim. 1-2 etelän matkaa, joihin olemme viime aikoina varsin paljon sijoittaneet.
"Kurjuuden" jakaminen on vaikeaa ja tällä hetkellä Suomessa asemoidutaan omiin poteroihinsa tyyliin "minä en ainakaan peru sitä suunnittelemaani samba-karnevaalia".
ITSEKKYYS on lisääntymään päin. Kaikki pitävät kynsin ja hampain kiinni eduistaan.
Todellisissa vaikeuksissa ovat esim. vähävaraiset, yksinhuoltajat, monet vanhukset, useat velalliset jne...
SOLIDAARISUUS ja Sauli Niinistön taannoin ilmaisema KETÄÄN EI JÄTETÄ ovat nyt todella tärkeitä lamantorjuntakeinoja.
Markku Kopra
perjantai 6. helmikuuta 2009
Laadukkaampaan perusterveydenhuoltoon Keravalla
Hei,
Olen pohdiskellut terveydenhuollon kehittämistä sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon näkökulmista.
Hätäpäivystyksen keskittäminen suuria väestöalueita hoitaviin yhteispäivystyksiin on järkevää. Esim. sydäntapahtumat, aivohalvaukset ja pahemmin tapaturmaisesti loukkaantuneet tulevat Peijaksen yhteispäivystyksessä hoidettua paremmin, kun tarvittava spesialistikonsultaatio on seinän takana. Ambulanssipotilaat tuleekin ohjata suoraan Peijaksen yhteispäivystykseen, ellei kyseessä ole selvästi sosiaalinen syy.
Paikallisesti tulee parantaa vastaanottovalmiuksia äkillisesti sairastuneille muille potilaille (jotka nykyisessä päivystyspotilasluokituksessa ovat (C)-D-E-ryhmissä - tarkoittaa saman tai seuraavan päivän aikana hoidettavia). Heitä ei Peijaksen yhteispäivystys ota käsittelyynsä. Tämä toteutuisi joko olemassa olevan lääkärikunnan vuorotellen tekemänä tai ostopalveluna.
Ei-kiireellisten potilaiden vastaanottotoiminta on muodostettujen solujen harteilla ja sen tulee toimia vähintään hoitotakuulain puitteissa. Tässä toiminnassa tarvitaan huomattava kokemus, koska työ on eri lailla haastavaa/pitkäjänteistä kuin akuuttityö. Tässä työssä lääkärin tulee pystyä vastaamaan esim. SATA-komitean kaavailemiin monenlaisiin kuntalaista kuntouttaviin haasteisiin.
Yhteistyön erikoissairaanhoidon kanssa tulee tiivistyä, kuten tuleva terveydenhoitolakimmekin edellyttää. Käypä hoito-ohjeiston mukaista hoidon porrastusta pitää kehittää. Yhtenä heti käynnitettävä asiana esitän, että ei-kiireellisiä lähetteitä pohditaan porukalla esim. 1-2 kertaa viikossa kokoontuvassa läheteryhmässä.
Vuodeosastotoimintaa ja hoitoketjuja tulee arvioida jatkuvasti. Siinä toiminnassa on tapahtunutkin paljon kehitystä, mm. kotiutusryhmän muodostamisena. Toiminta on kuitenkin haastavaa ja paineita tulee suurien ikäluokkien ikääntymisen myötä. Vuodeosaston 3 tilojen siirtämisestä kokonaan keravalaisille tulee tehdä suunnitelma. Itse katsoisin kuitenkin suurimpien hankaluuksien olevan siinä, kun vuodeosastopotilaalle pyritään järjestämään jatkohoitopaikkaa. Kaikki eivät kotiudu edes maksimaalisten kotiapujen turvin, joten erilaisista hoivapaikoistakin tulee tehdä selvitys.
Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta on asianmukaista, mutta hienoista lisäystä niihinkin on tullut kaupungin väkimäärän kasvaessa. Kouluterveydenhuoltoonkin pitäisi löytyä jonkin verran lisäsatsausta.
Haasteita riittää ja ne ovat kuntalaisten perusturvan kannalta tärkeitä. Koko paletin toimivuuden kannalta näen itse vain akuuttitoiminnan osalta mahdollisuuksia ns. ostopalveluihin.
Markku Kopra
Olen pohdiskellut terveydenhuollon kehittämistä sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon näkökulmista.
Hätäpäivystyksen keskittäminen suuria väestöalueita hoitaviin yhteispäivystyksiin on järkevää. Esim. sydäntapahtumat, aivohalvaukset ja pahemmin tapaturmaisesti loukkaantuneet tulevat Peijaksen yhteispäivystyksessä hoidettua paremmin, kun tarvittava spesialistikonsultaatio on seinän takana. Ambulanssipotilaat tuleekin ohjata suoraan Peijaksen yhteispäivystykseen, ellei kyseessä ole selvästi sosiaalinen syy.
Paikallisesti tulee parantaa vastaanottovalmiuksia äkillisesti sairastuneille muille potilaille (jotka nykyisessä päivystyspotilasluokituksessa ovat (C)-D-E-ryhmissä - tarkoittaa saman tai seuraavan päivän aikana hoidettavia). Heitä ei Peijaksen yhteispäivystys ota käsittelyynsä. Tämä toteutuisi joko olemassa olevan lääkärikunnan vuorotellen tekemänä tai ostopalveluna.
Ei-kiireellisten potilaiden vastaanottotoiminta on muodostettujen solujen harteilla ja sen tulee toimia vähintään hoitotakuulain puitteissa. Tässä toiminnassa tarvitaan huomattava kokemus, koska työ on eri lailla haastavaa/pitkäjänteistä kuin akuuttityö. Tässä työssä lääkärin tulee pystyä vastaamaan esim. SATA-komitean kaavailemiin monenlaisiin kuntalaista kuntouttaviin haasteisiin.
Yhteistyön erikoissairaanhoidon kanssa tulee tiivistyä, kuten tuleva terveydenhoitolakimmekin edellyttää. Käypä hoito-ohjeiston mukaista hoidon porrastusta pitää kehittää. Yhtenä heti käynnitettävä asiana esitän, että ei-kiireellisiä lähetteitä pohditaan porukalla esim. 1-2 kertaa viikossa kokoontuvassa läheteryhmässä.
Vuodeosastotoimintaa ja hoitoketjuja tulee arvioida jatkuvasti. Siinä toiminnassa on tapahtunutkin paljon kehitystä, mm. kotiutusryhmän muodostamisena. Toiminta on kuitenkin haastavaa ja paineita tulee suurien ikäluokkien ikääntymisen myötä. Vuodeosaston 3 tilojen siirtämisestä kokonaan keravalaisille tulee tehdä suunnitelma. Itse katsoisin kuitenkin suurimpien hankaluuksien olevan siinä, kun vuodeosastopotilaalle pyritään järjestämään jatkohoitopaikkaa. Kaikki eivät kotiudu edes maksimaalisten kotiapujen turvin, joten erilaisista hoivapaikoistakin tulee tehdä selvitys.
Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta on asianmukaista, mutta hienoista lisäystä niihinkin on tullut kaupungin väkimäärän kasvaessa. Kouluterveydenhuoltoonkin pitäisi löytyä jonkin verran lisäsatsausta.
Haasteita riittää ja ne ovat kuntalaisten perusturvan kannalta tärkeitä. Koko paletin toimivuuden kannalta näen itse vain akuuttitoiminnan osalta mahdollisuuksia ns. ostopalveluihin.
Markku Kopra
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Laman hinta
Hei,
Kun taantuman/laman vaikutuksia nyt nähdään ja toivottavasti jatkossa tutkitaan, niin allekirjoittaneelle nousee esille muutama seikka...
Taantuma/lama on suuri UUSJAKO. Se tulee täydentämään viime vuosina tapahtunutta tulonjakoa varakkaiden ja vähäväkisten kesken.
Olen tietoisesti ottanut talousahdinkoon sellaisen näkökulman, että miten tässä käy eri kansanryhmille. Näkökulma on tärkeä tarkasteltaessa sitä, miten tätä taantumaa/lamaa tulisi hoitaa.
Toki varakkaat kärsivät erilaisten pörssitappioiden muodossa, mutta heistä harvojen peruselinturva on uhattuna. Monesti tappioita korjataan uusilla sijoituksilla nyt edullisiksi tulleilla uusilla omaisuushankinnoilla.
Todelliset kärsijät löytyvät yhteiskuntamme vähäväkisistä, joita ovat etenkin työtätekevät, pienyrittäjät, työttömät ja eläkeläiset.
Voimme vain todeta, ketä kerätyillä verovaroilla tuetaan joskus hyvinkin avokätisesti. Olen myös huomannut, että ruohonjuuritasolla pyritään nyt kiristämään vyötä.
On totta, että tärkeää ydinteollisuuttamme on pyrittävä pitämään pystyssä, mutta mitä tuo tuettu teollisuus tekee globaalissa maailmassa: moni nostaa kytkintä ja lähtee halvemman työvoiman maihin.
Mitä kuitenkin pitäisi tehdä... Olen sitä mieltä, että räätälöityjä tukitoimia on suunniteltava myös työntekijöille, pienyrittäjille, työttömille ja eläkeläisille. Luetteloni on esimerkinomainen ja sisällytän siihen toki myös lapsiperheet, joista erityisesti yksinhuoltajat vaativat erityistoimia.
Valoa on kuitenkin tunnelin päässä. Tiedän tämän pahemman laman kokeneena. Pyrin vain tämän taantuman/laman haittojen minimoimiseen.
Markku Kopra
Kun taantuman/laman vaikutuksia nyt nähdään ja toivottavasti jatkossa tutkitaan, niin allekirjoittaneelle nousee esille muutama seikka...
Taantuma/lama on suuri UUSJAKO. Se tulee täydentämään viime vuosina tapahtunutta tulonjakoa varakkaiden ja vähäväkisten kesken.
Olen tietoisesti ottanut talousahdinkoon sellaisen näkökulman, että miten tässä käy eri kansanryhmille. Näkökulma on tärkeä tarkasteltaessa sitä, miten tätä taantumaa/lamaa tulisi hoitaa.
Toki varakkaat kärsivät erilaisten pörssitappioiden muodossa, mutta heistä harvojen peruselinturva on uhattuna. Monesti tappioita korjataan uusilla sijoituksilla nyt edullisiksi tulleilla uusilla omaisuushankinnoilla.
Todelliset kärsijät löytyvät yhteiskuntamme vähäväkisistä, joita ovat etenkin työtätekevät, pienyrittäjät, työttömät ja eläkeläiset.
Voimme vain todeta, ketä kerätyillä verovaroilla tuetaan joskus hyvinkin avokätisesti. Olen myös huomannut, että ruohonjuuritasolla pyritään nyt kiristämään vyötä.
On totta, että tärkeää ydinteollisuuttamme on pyrittävä pitämään pystyssä, mutta mitä tuo tuettu teollisuus tekee globaalissa maailmassa: moni nostaa kytkintä ja lähtee halvemman työvoiman maihin.
Mitä kuitenkin pitäisi tehdä... Olen sitä mieltä, että räätälöityjä tukitoimia on suunniteltava myös työntekijöille, pienyrittäjille, työttömille ja eläkeläisille. Luetteloni on esimerkinomainen ja sisällytän siihen toki myös lapsiperheet, joista erityisesti yksinhuoltajat vaativat erityistoimia.
Valoa on kuitenkin tunnelin päässä. Tiedän tämän pahemman laman kokeneena. Pyrin vain tämän taantuman/laman haittojen minimoimiseen.
Markku Kopra
lauantai 24. tammikuuta 2009
Terveyskeskustoiminta II
Hyvää sunnuntaita ja talvista päivää!
Keravan terveyskeskuksen toiminta on allekirjoittaneelle hyvin tärkeä osa-alue kaupungissamme; olenhan itsekin työskennellyt terkkarin tehtävissä 17 vuotta ja lähes koko tuon ajan terveydenhuollon henkilöstön akavalaisena luottamusmiehenä. Terveyskeskustoiminta eli tuolloin voimakkaan kasvun aikaa ja esim. lääkäreiden lukumäärä yli tuplaantui vuodesta 1978 vuoteen 1995, jolloin siirryin toisiin tehtäviin eteläiseen naapurikaupunkiimme. Yhteyteni Keravaan kuitenkin säilyi asumisen, ystävien, yksityisvastaanottotoiminnan ja sittemmin luottamustoimien kautta.
Kunnalllisessa terveystoimessa on menossa myllerrys, jota on monien vaikea ymmärtää. Monenlaiset trendit ja tosiseikat vaikuttavat samanaikaisesti terveysalalla: yksityistäminen ostofirmoineen, kilpailulainsäädäntö, työnjakokysymykset erikoissairaanhoidon kanssa, yhteistoiminta privaattisektorin kanssa, kuntauudistus yhteistyökuvioineen, uusi terveydenhuoltolaki, terveyskeskustyötekijävajaus jne... ja vielä nämä laman vaikutukset.
Olen aiemmin korostanut blogissani vastaanottotoiminnan merkitystä nimenomaan lääkärin työssä. Luin 24.1.2009 ilmestyneen Keski-Uusimaan mielipidepalstalta taannoisen hyvän työtoverini ja myös kokeneen terveyskeskuslääkärin Ilpo Hirvosen huolestuneen kirjoituksen ja se kirvoitti keskusteluun.
Kaupungin budjetista päättää valtuusto, ei kaupunginjohtaja, vaikka hän tekeekin sille "ensimmäiset pohjat". Sosiaali- ja terveyslautakunta ehdotti enemmän varoja terveydenhuoltoon, mutta poliittisessa väännössä lopputulos jäi noin kolmannekseen esitetystä. Myönnetyillä resursseilla perusterveydenhuolto joutuu todella "rypistämään", että palvelutaso säilyisi. Näyttää siltä, että toimintoja joudutaan myös jonkin verran priorisoimaan (siihen liittyy aikaisemmin esittämäni vastaanottotoiminnan ja muutoinkin perinteisen lääkärityön korostaminen muuhun toimintaan verraten). Myös erikoissairaanhoidon varaus jäi sellaiseksi, että se on vaarassa ylittyä. Vuosi 2010 tulee toki olemaan vielä selvästi vaikeampi, mutta toivottavasti suhdanteet sen jälkeen kääntyisivät.
Vuodeosastotoimintaa ja mm. geriatrista palveluketjua on yritetty kehittää parhain päin ja tosissaan. On muistettava, että ilman ulkopuolisille myytyjä vuodeosastopaikkoja emme olisi koskaan saaneet kolmos-osastoa omaan hallintaamme. Kyse siinä on määräaikaisesta myyntitoimesta ja veikkaanpa, että ennen vuotta 2015 tuo osasto on kokonaisuudessaan keravalaisten potilaiden käytössä. Myös pääosalle sosiaali- ja terveystoimen hallintoakin on löydyttävä omat tilansa saman terveyspuiston alueelle suunnitellusta lisärakennuksesta.
Yhdyn Ilpon mielipiteeseen "ostofirmojen" toimintatavoista, jotka ovat useimmiten luonteeltaan päivystyksenomaisia nonstop-toimintoja. Potilaita hoidetaan nopeasti selvittämällä tulosyyn mukainen akuutti ongelma ja paneutumatta syntyihin syviin eli kokonaisvaltainen ote heiltä yleensä puuttuu. Heidän sloganinsahan on, että "jatkohoito oman lääkärin vastaanotolla". Poikkeuksia on, mutta koko "ostofirma"-toiminta on jo syntyessään keskittynyt erityisesti akutologiaan. Ja sehän ei ole toki "ostofirmojen" työntekijöiden vika, vaan lähtee heidän työnkuvastaan.
Lähetteiden käsittelystä erikoissairaanhoidossa Ilpolla on varsin apea kuva ja koko prosessista rohkenen läheltä seuranneena olla positiivisempi. Useasti terveyskeskuksista tulevat potilaat ovat paremmin perustutkittuja, mikä on ymmärrettävissä tietäen tutkimuksista potilaille koituvat kulut yksityissektorilla. Toisaalta luonnollisesti yksityissektorilta tulee paljon erikoislääkäreiden lähettämiä potilaita. Käsittääkseni asiaa ei ole kovin hyvin koskaan tutkittu. Yksittäisistä tapauksista ei kannata tehdä yleistyksiä, koska kaikkea sattuu, kun paljon toimitaan. Mikäli systemaattista hankaluutta ilmenee, niin asia on syytä selvittää.
On mukavaa ja virkistävää, kun näkee/kuulee mielipiteitä paikallisilta asiantuntijoilta, kuten Ilpokin on. Meillä on iso työsarka edessämme erityisesti julkisen terveydenhuollon kehittämisessä ja yhteistyön parantamisessa myös yksityisen terveydenhuoltosektorin kanssa.
Markku Kopra
Keravan terveyskeskuksen toiminta on allekirjoittaneelle hyvin tärkeä osa-alue kaupungissamme; olenhan itsekin työskennellyt terkkarin tehtävissä 17 vuotta ja lähes koko tuon ajan terveydenhuollon henkilöstön akavalaisena luottamusmiehenä. Terveyskeskustoiminta eli tuolloin voimakkaan kasvun aikaa ja esim. lääkäreiden lukumäärä yli tuplaantui vuodesta 1978 vuoteen 1995, jolloin siirryin toisiin tehtäviin eteläiseen naapurikaupunkiimme. Yhteyteni Keravaan kuitenkin säilyi asumisen, ystävien, yksityisvastaanottotoiminnan ja sittemmin luottamustoimien kautta.
Kunnalllisessa terveystoimessa on menossa myllerrys, jota on monien vaikea ymmärtää. Monenlaiset trendit ja tosiseikat vaikuttavat samanaikaisesti terveysalalla: yksityistäminen ostofirmoineen, kilpailulainsäädäntö, työnjakokysymykset erikoissairaanhoidon kanssa, yhteistoiminta privaattisektorin kanssa, kuntauudistus yhteistyökuvioineen, uusi terveydenhuoltolaki, terveyskeskustyötekijävajaus jne... ja vielä nämä laman vaikutukset.
Olen aiemmin korostanut blogissani vastaanottotoiminnan merkitystä nimenomaan lääkärin työssä. Luin 24.1.2009 ilmestyneen Keski-Uusimaan mielipidepalstalta taannoisen hyvän työtoverini ja myös kokeneen terveyskeskuslääkärin Ilpo Hirvosen huolestuneen kirjoituksen ja se kirvoitti keskusteluun.
Kaupungin budjetista päättää valtuusto, ei kaupunginjohtaja, vaikka hän tekeekin sille "ensimmäiset pohjat". Sosiaali- ja terveyslautakunta ehdotti enemmän varoja terveydenhuoltoon, mutta poliittisessa väännössä lopputulos jäi noin kolmannekseen esitetystä. Myönnetyillä resursseilla perusterveydenhuolto joutuu todella "rypistämään", että palvelutaso säilyisi. Näyttää siltä, että toimintoja joudutaan myös jonkin verran priorisoimaan (siihen liittyy aikaisemmin esittämäni vastaanottotoiminnan ja muutoinkin perinteisen lääkärityön korostaminen muuhun toimintaan verraten). Myös erikoissairaanhoidon varaus jäi sellaiseksi, että se on vaarassa ylittyä. Vuosi 2010 tulee toki olemaan vielä selvästi vaikeampi, mutta toivottavasti suhdanteet sen jälkeen kääntyisivät.
Vuodeosastotoimintaa ja mm. geriatrista palveluketjua on yritetty kehittää parhain päin ja tosissaan. On muistettava, että ilman ulkopuolisille myytyjä vuodeosastopaikkoja emme olisi koskaan saaneet kolmos-osastoa omaan hallintaamme. Kyse siinä on määräaikaisesta myyntitoimesta ja veikkaanpa, että ennen vuotta 2015 tuo osasto on kokonaisuudessaan keravalaisten potilaiden käytössä. Myös pääosalle sosiaali- ja terveystoimen hallintoakin on löydyttävä omat tilansa saman terveyspuiston alueelle suunnitellusta lisärakennuksesta.
Yhdyn Ilpon mielipiteeseen "ostofirmojen" toimintatavoista, jotka ovat useimmiten luonteeltaan päivystyksenomaisia nonstop-toimintoja. Potilaita hoidetaan nopeasti selvittämällä tulosyyn mukainen akuutti ongelma ja paneutumatta syntyihin syviin eli kokonaisvaltainen ote heiltä yleensä puuttuu. Heidän sloganinsahan on, että "jatkohoito oman lääkärin vastaanotolla". Poikkeuksia on, mutta koko "ostofirma"-toiminta on jo syntyessään keskittynyt erityisesti akutologiaan. Ja sehän ei ole toki "ostofirmojen" työntekijöiden vika, vaan lähtee heidän työnkuvastaan.
Lähetteiden käsittelystä erikoissairaanhoidossa Ilpolla on varsin apea kuva ja koko prosessista rohkenen läheltä seuranneena olla positiivisempi. Useasti terveyskeskuksista tulevat potilaat ovat paremmin perustutkittuja, mikä on ymmärrettävissä tietäen tutkimuksista potilaille koituvat kulut yksityissektorilla. Toisaalta luonnollisesti yksityissektorilta tulee paljon erikoislääkäreiden lähettämiä potilaita. Käsittääkseni asiaa ei ole kovin hyvin koskaan tutkittu. Yksittäisistä tapauksista ei kannata tehdä yleistyksiä, koska kaikkea sattuu, kun paljon toimitaan. Mikäli systemaattista hankaluutta ilmenee, niin asia on syytä selvittää.
On mukavaa ja virkistävää, kun näkee/kuulee mielipiteitä paikallisilta asiantuntijoilta, kuten Ilpokin on. Meillä on iso työsarka edessämme erityisesti julkisen terveydenhuollon kehittämisessä ja yhteistyön parantamisessa myös yksityisen terveydenhuoltosektorin kanssa.
Markku Kopra
torstai 22. tammikuuta 2009
Lama II
Heippa,
Nyt olemme todenneet metsäteollisuutemme vaikeudet ja tänään tuli ilmi myös Nokian alamäki. Tilanne etenee huomattavasti nopeammin kuin 1990-luvun alussa olleen laman aikana.
Koska nyt lama on globaali, niin siitä nouseminenkin on vaikeampaa. Olemme kuitenkin olleet yhä voimakkaammin riippuvaisia viennistä.
Seurasin tarkasti USA:n presidenttivaihtoseremonioita ja panin merkille kaksi asiaa: toisaalta kansallistunne historiaan tukeutuen ja toisaalta aktiivinen (jopa uhrautuva) toimiminen.
Suomalaisilla ovat nuo vaikeat ajat jopa lähempänä historiassa kuin yhdysvaltalaisilla (Suomelle II maailmansota oli kovempi kuin USA:lle), joten sillä saralla meidän tulisi pärjätä. AKTIIVISUUS kaikin tavoin on nyt avainsana: lisäpaukkuja tarvitaan työnsä säilyttäneiltä, lomautettujen/irtisanottujen tulisi ylläpitää kuntoaan ja parantaakin työkykyään, ylipäätään pessimismiin ei tule vaipua, lähimmäisistä tulee pitää huolta (kuten Niinistökin kertoi) jne...
Tämäkin lama kupeerautuu joskus ja paremmin toimivat yhteiskunnat selviävät siitä nopeammin, olkaamme siinä porukassa.
Markku Kopra
Nyt olemme todenneet metsäteollisuutemme vaikeudet ja tänään tuli ilmi myös Nokian alamäki. Tilanne etenee huomattavasti nopeammin kuin 1990-luvun alussa olleen laman aikana.
Koska nyt lama on globaali, niin siitä nouseminenkin on vaikeampaa. Olemme kuitenkin olleet yhä voimakkaammin riippuvaisia viennistä.
Seurasin tarkasti USA:n presidenttivaihtoseremonioita ja panin merkille kaksi asiaa: toisaalta kansallistunne historiaan tukeutuen ja toisaalta aktiivinen (jopa uhrautuva) toimiminen.
Suomalaisilla ovat nuo vaikeat ajat jopa lähempänä historiassa kuin yhdysvaltalaisilla (Suomelle II maailmansota oli kovempi kuin USA:lle), joten sillä saralla meidän tulisi pärjätä. AKTIIVISUUS kaikin tavoin on nyt avainsana: lisäpaukkuja tarvitaan työnsä säilyttäneiltä, lomautettujen/irtisanottujen tulisi ylläpitää kuntoaan ja parantaakin työkykyään, ylipäätään pessimismiin ei tule vaipua, lähimmäisistä tulee pitää huolta (kuten Niinistökin kertoi) jne...
Tämäkin lama kupeerautuu joskus ja paremmin toimivat yhteiskunnat selviävät siitä nopeammin, olkaamme siinä porukassa.
Markku Kopra
lauantai 17. tammikuuta 2009
Terveyskeskustoiminnasta
Hei,
Olen miettinyt terveyskeskustoimintaa peilaillen sitä vanhoihin aikoihin (1970-80-lukuihin).
Ennaltaehkäisevää työtä on tehty aikaisempaa enemmän ja se on saanutkin kiitosta. Hyvä niin.
Vastaanottotoiminnan määrä näyttäisi laskeneen, mikäli sitä suhteuttaa lääkärimäärän kasvuun. Vastaanottotoiminta on lääkärin tärkein työ, kuten olen aiemminkin todennut. Sen määrä lääkärin kokonaistyöajasta tulee olla yli 50%, poisluettuna hallinnollisia töitä tekevät lääkärit.
Lastenneuvola-, äitiysneuvola- ja perheneuvolatyötä ei pidä nykyisestä supistaa. Lisäksi tulisi perustaa vielä vanhusneuvolatyö.
Voi olla, että vastaanottotoiminnan lisääminen aiheuttaa hämminkiä, mutta ajan haasteeseen pitää vastata. Vähintään yhden lisäpotilaan lisääminen lääkärin päivälistalle ei pitäisi olla ongelma. Lisätyönä tehtävää vastaanottoimintaa tulee harkita.
Erikoissairaahoidosta sanoisin, että paineet sinne päin ovat lisääntyneet ja lähetteitä tehdään hyvinkin kevyin perustein. Ihmisten ylipaino-ongelmat ja ikääntyminen lisääntyvät, mitkä aiheuttavat ongelmien kasaantumista. Hoitotakuulain toteutus horjuu jo. Hoidon priorisointiin ei näytä kukaan rohkenevan. Käypä-hoito-suosituksia korostan.
Markku Kopra
Olen miettinyt terveyskeskustoimintaa peilaillen sitä vanhoihin aikoihin (1970-80-lukuihin).
Ennaltaehkäisevää työtä on tehty aikaisempaa enemmän ja se on saanutkin kiitosta. Hyvä niin.
Vastaanottotoiminnan määrä näyttäisi laskeneen, mikäli sitä suhteuttaa lääkärimäärän kasvuun. Vastaanottotoiminta on lääkärin tärkein työ, kuten olen aiemminkin todennut. Sen määrä lääkärin kokonaistyöajasta tulee olla yli 50%, poisluettuna hallinnollisia töitä tekevät lääkärit.
Lastenneuvola-, äitiysneuvola- ja perheneuvolatyötä ei pidä nykyisestä supistaa. Lisäksi tulisi perustaa vielä vanhusneuvolatyö.
Voi olla, että vastaanottotoiminnan lisääminen aiheuttaa hämminkiä, mutta ajan haasteeseen pitää vastata. Vähintään yhden lisäpotilaan lisääminen lääkärin päivälistalle ei pitäisi olla ongelma. Lisätyönä tehtävää vastaanottoimintaa tulee harkita.
Erikoissairaahoidosta sanoisin, että paineet sinne päin ovat lisääntyneet ja lähetteitä tehdään hyvinkin kevyin perustein. Ihmisten ylipaino-ongelmat ja ikääntyminen lisääntyvät, mitkä aiheuttavat ongelmien kasaantumista. Hoitotakuulain toteutus horjuu jo. Hoidon priorisointiin ei näytä kukaan rohkenevan. Käypä-hoito-suosituksia korostan.
Markku Kopra
perjantai 9. tammikuuta 2009
Lähi-Idän kriisi
Moikka,
Kun tuo sotiminen Israelin ja palestiinalaisten kanssa ei näytä loppuvan, niin aloin minäkin miettiä rauhan edellytyksiä.
Siispä tutustuin uudelleen Israelin historiaan. Maa perustettiin XI/1947 YK:n julistuksella juutalaisten tuolloin asuttamien alueiden ympärille brittien silloiselle mandaatille. Toteutuksesta tuli heti kahinoita, jotka v. 1948 olivat siksi pahoja, että britit poistuivat alueelta. Israel julistautui itsenäiseksi 14.5.1948 (tällöin juutalaisia oli tullut alueelle noin 600000). Tästä seurasi avoin kahina (jossa muuten Neuvostoliitto tuki Israelia) kaikkien ympäröivien arabivaltioiden kesken. Kahinan seurauksena Israel onnistui laajentamaan alueitaan ja YK:n laskelmien mukaan jopa 711000 arabia/palestiinalaista tuli karkoitetuiksi entisiltä asuinseuduiltaan. TÄMÄ ON SIIS ASIAN YKSI YDINKYSYMYS!
Ensimmäistä kahinaa seuranneilla sodilla ei ole suurta merkitystä (katkeruuden lisäämistä lukuunottamatta) ja niiden sovittelustahan on jopa Nobelin rauhanpalkintoja jaeltu.
Rauhaa etsittäessä on tunnustettava tiettyjä asioita:
- nyky-Israelin rajat ovat olleet jo Oslon sopimuksesta lähtien (1993) stabiilit, joten ne pitäisi kaikkien realiteettina tunnustaa
- alueella oleville palestiinalaisille pitää turvata yhtäläinen oikeus toimeentulolle (edes käyttövedestä, energiasta, puhumattakaan logistiikasta)
- molempien osapuolien provokaatiot toisiaan kohtaan tulee estää (ei siis raketti-iskuja Israeliin, mutta ei myöskään Israelin tekemiä heille epämieluisien ihmisten teloituksia esim. ilma-alusten "täsmäiskuilla")
- molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä tulisi kehittää ja naapureiden kesken se on muutenkin välttämätöntä.
Toivon sydämestäni, että tämä erityisesti siviileitä tappava ja vahingoittava sota saadaan päätökseen. Eihän Israel kai halua tehdä samaa palestiinalaisille, mitä heille itselleen tehtiin toisessa maailmansodassa?
Markku Kopra
lääkäri
Kun tuo sotiminen Israelin ja palestiinalaisten kanssa ei näytä loppuvan, niin aloin minäkin miettiä rauhan edellytyksiä.
Siispä tutustuin uudelleen Israelin historiaan. Maa perustettiin XI/1947 YK:n julistuksella juutalaisten tuolloin asuttamien alueiden ympärille brittien silloiselle mandaatille. Toteutuksesta tuli heti kahinoita, jotka v. 1948 olivat siksi pahoja, että britit poistuivat alueelta. Israel julistautui itsenäiseksi 14.5.1948 (tällöin juutalaisia oli tullut alueelle noin 600000). Tästä seurasi avoin kahina (jossa muuten Neuvostoliitto tuki Israelia) kaikkien ympäröivien arabivaltioiden kesken. Kahinan seurauksena Israel onnistui laajentamaan alueitaan ja YK:n laskelmien mukaan jopa 711000 arabia/palestiinalaista tuli karkoitetuiksi entisiltä asuinseuduiltaan. TÄMÄ ON SIIS ASIAN YKSI YDINKYSYMYS!
Ensimmäistä kahinaa seuranneilla sodilla ei ole suurta merkitystä (katkeruuden lisäämistä lukuunottamatta) ja niiden sovittelustahan on jopa Nobelin rauhanpalkintoja jaeltu.
Rauhaa etsittäessä on tunnustettava tiettyjä asioita:
- nyky-Israelin rajat ovat olleet jo Oslon sopimuksesta lähtien (1993) stabiilit, joten ne pitäisi kaikkien realiteettina tunnustaa
- alueella oleville palestiinalaisille pitää turvata yhtäläinen oikeus toimeentulolle (edes käyttövedestä, energiasta, puhumattakaan logistiikasta)
- molempien osapuolien provokaatiot toisiaan kohtaan tulee estää (ei siis raketti-iskuja Israeliin, mutta ei myöskään Israelin tekemiä heille epämieluisien ihmisten teloituksia esim. ilma-alusten "täsmäiskuilla")
- molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä tulisi kehittää ja naapureiden kesken se on muutenkin välttämätöntä.
Toivon sydämestäni, että tämä erityisesti siviileitä tappava ja vahingoittava sota saadaan päätökseen. Eihän Israel kai halua tehdä samaa palestiinalaisille, mitä heille itselleen tehtiin toisessa maailmansodassa?
Markku Kopra
lääkäri
perjantai 2. tammikuuta 2009
Vastaanottotoiminnasta (2)
Hei,
Vuosi vaihtui ilman erityisempiä kommervenkkejä. Nyt niitä alkaa kuitenkin vähin erin siunaantumaan.
Olen kokemuksellanikin oppinut varautumaan vaikeuksiin ja niin teen nytkin. Oman talouteni olen turvannut, kuten 1990-luvun alun laman aikanakin. En harrasta muutoinkaan pörssisijoittamista, vaan satsaan kiinteään kotimaiseen omaisuuteen.
Vastaanottotoiminta on yksi asia, jota olen paljon tehnyt ja tiedän siitä jokseenkin paljon. Olen tietoinen siitä, että terveyskeskusten vastaanotoilla käy yhä vaikeammin sairaita ja aikaa vieviä potilaita. Aikaisemman potilasfrekvenssin 3 potilasta tunnissa sijasta perustellumpaan on ottaa vastaan 2 potilasta tunnissa.
Nyt olemme poikkeustilanteessa ainakin vuodet 2009-10, joten ehdotan lisäpanostusta vastaanottotyöhön (1-2 potilasta päivässä enemmän), mikä auttaisi huomattavasti tilannetta. Käytettävä lisäaika on valitettavasti nyt otettava ennaltaehkäisevästä työstä.
Markku Kopra
Vuosi vaihtui ilman erityisempiä kommervenkkejä. Nyt niitä alkaa kuitenkin vähin erin siunaantumaan.
Olen kokemuksellanikin oppinut varautumaan vaikeuksiin ja niin teen nytkin. Oman talouteni olen turvannut, kuten 1990-luvun alun laman aikanakin. En harrasta muutoinkaan pörssisijoittamista, vaan satsaan kiinteään kotimaiseen omaisuuteen.
Vastaanottotoiminta on yksi asia, jota olen paljon tehnyt ja tiedän siitä jokseenkin paljon. Olen tietoinen siitä, että terveyskeskusten vastaanotoilla käy yhä vaikeammin sairaita ja aikaa vieviä potilaita. Aikaisemman potilasfrekvenssin 3 potilasta tunnissa sijasta perustellumpaan on ottaa vastaan 2 potilasta tunnissa.
Nyt olemme poikkeustilanteessa ainakin vuodet 2009-10, joten ehdotan lisäpanostusta vastaanottotyöhön (1-2 potilasta päivässä enemmän), mikä auttaisi huomattavasti tilannetta. Käytettävä lisäaika on valitettavasti nyt otettava ennaltaehkäisevästä työstä.
Markku Kopra
torstai 1. tammikuuta 2009
Vastaanottotoiminnasta
Hei, viittaan ensinnäkin blogiini 21.12.2008.
Peruslääkärin työ on AINA ollut vastaanottotoimintaa, mihin jo kuuluu ennaltaehkäisy, kuten aikaisemmin kerroin. 50-luvulta olemme kehittäneet rinnalle lasten-, äitiys-, koulu- ja perheneuvolatyötä. Lainsäätäjät kehittivät 80-luvulla myös työterveyshuollon velvoitteen.
Olen noin 30 vuotta tehnyt noita töitä, joten mielestäni kokemuksellani on tietynlaista painoa. Viimeisten vuosien aikana saamani asiakasvalitukset ovat koskeneet 90-prosenttisesti vastaanottotoimintaa.
Oma kriteerini on, että peruslääkäri ottaa vähintään 200 potilasta kuukaudessa vastaan. Sehän on vain noin 10 potilasta työpäivää kohden. Se myös merkitsee vain 20 viikkotyötunnin käyttämistä vastaanottotoimintaan, loput 17 tuntia voi sitten ehkäistä tai palaveerata.
Olen huolissani siksi, että viimeaikaiset tilastot eivät näytä vastaanottotoiminnalle positiivista trendiä. Olen myös huolissani voimakkaasta halusta "myydä" vastaanottopalveluita, varsinkin akuutteja yksityisille. Toki ymmärrän ambulanssirallin keskittämisen Peijakseen.
Markku Kopra
Peruslääkärin työ on AINA ollut vastaanottotoimintaa, mihin jo kuuluu ennaltaehkäisy, kuten aikaisemmin kerroin. 50-luvulta olemme kehittäneet rinnalle lasten-, äitiys-, koulu- ja perheneuvolatyötä. Lainsäätäjät kehittivät 80-luvulla myös työterveyshuollon velvoitteen.
Olen noin 30 vuotta tehnyt noita töitä, joten mielestäni kokemuksellani on tietynlaista painoa. Viimeisten vuosien aikana saamani asiakasvalitukset ovat koskeneet 90-prosenttisesti vastaanottotoimintaa.
Oma kriteerini on, että peruslääkäri ottaa vähintään 200 potilasta kuukaudessa vastaan. Sehän on vain noin 10 potilasta työpäivää kohden. Se myös merkitsee vain 20 viikkotyötunnin käyttämistä vastaanottotoimintaan, loput 17 tuntia voi sitten ehkäistä tai palaveerata.
Olen huolissani siksi, että viimeaikaiset tilastot eivät näytä vastaanottotoiminnalle positiivista trendiä. Olen myös huolissani voimakkaasta halusta "myydä" vastaanottopalveluita, varsinkin akuutteja yksityisille. Toki ymmärrän ambulanssirallin keskittämisen Peijakseen.
Markku Kopra
Tilaa:
Kommentit (Atom)
