sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Lamasta

Hyvää ensimmäistä kevätkuukautta ystävät,

Elämme nyt talouselämän lama-aikaa. Tilannehan ei ole uusi ja odottamaton, koska se kuuluu kapitalistiseen järjestelmäämme. Tällaisia aikoja eletään syklittäin noin 10 vuoden välein. Ero aikaisempiin lama-aikoihin on, että käsillä on nyt ensimmäinen globaali lama.

Olen nähnyt monenlaisia lamoja, esim. 60-luvun lopulla Suomen markka devalvoitiin 30%, mikä oli siis kansalaisten ostovoiman pudotus silloin yhdessä yössä. 1990-luvun alussa kärsimme myös pahemmasta lamasta, jota tuolloin luonnehti etenkin pankkijärjestelmämme romahdus (ns. pankkikriisi). Edelleenkin korjaamme tuon laman kielteisiä vaikutuksia. 90-luvun laman hoito vaati useissa kunnissa joukkoirtisanomiset, esim. Keravalla noin 70 vakituista virkaa lopetettiin ja ao virkaa tekevä irtisanottiin (mm. 1 lääkäri, johtava hoitaja ja vanhainkodin johtaja omalta sektoriltani), määräaikaiset ja sijaisina työskentelevät työntekijät saivat myös lähteä. Kansantalous toipui lamaa edeltävälle tasolle vasta 90-luvun lopulla.

Nykyinen lama on siten vaikeampi, että joudumme varmaan pitempään odottelemaan vientiteollisuutemme virkistymistä. Se voi pidentää lamasta toipumista, mutta jää nähtäväksi. Suomen elintaso on joka tapauksessa riippuvaisempi kansainvälisestä kaupasta kuin aikaisemmin.

Keravankin kaupungin johto on ilmoittanut, että tällä kerralla asiat hoidettaisiin ilman irtisanomisia ja jopa ilman lomautuksia.

Laman hoito vaatii puuttumista osin jo jäykistyneisiin toimintatapoihimme. Joudumme arvioimaan kaikki toimintamme uudelleen. Se koskee hyvin syvällisesti kunnallisia toimintoja, suurimpaa sosiaali- ja terveystointa, toiseksi suurinta kasvatus- ja opetustointa, myös tekniikkaa ja muita toimintoja. Tästä pitää lautakunnilla olla aloite ja vastuu, jotta tilanne hoidettaisiin järkevästi ja peruspalveluja kunnioittaen.

Rahaa joudutaan myös keräämään, mutta sillä on omat rajansa. Kunnallisveron nosto yhdellä prosentilla ja velan tuplaaminen nykyisestä ovat kovan luokan rajapyykkejä. Vapaaehtoisia toimia, kuten lomarahojen vaihtoa vapaaksi tulee käyttää silloin, kun siihen on mahdollisuuksia palveluiden ja muiden työntekijöiden liiaksi kärsimättä.

Suomalaiset ovat tiukoissa tilanteissa aiemminkin lopulta toimineet yhteisvastuullisesti ja uskon sen periaatteen nytkin nousevan esiin. Kaikkien pitää tulla vain esiin omista poteroistaan ja oman napansa tuijottamisesta.

Markku Kopra

4 kommenttia:

Zape kirjoitti...

terve, olen jotakuinkin kanssasi samaa mieltä, mutta käsittääkseni kapitalistisen järjestelmän sykliseen kiertoon ei kuulu itsestään selvyytenä nimenomaan lama 7-10 vuoden välein, vaan pikemminkin voidaan sanoa, että nousukauden jälkeen tulee aina laskukausi ja tämä tapahtuu noin 7-vuoden sykleissä. Laskukausi on tietenkin aivan ymmärrettävä myös tavalliselle taapertajalle ymmärtää. 90-luvun lama niin kuin nyt tämäkin lama on ainoastaan pankkien, pankkiirien ja joidenkin oman edun tavoittelijoiden, sekä asiaa tuntemattomien ja johdateltavissa olevien poliitikkojen ahneuden huipentuma. Niin kuin vanhan kansa tietää "ahneella on pa...nen loppu".
Tosin taitaapa käydä lopulta niin kuin viimeksi kävi meillä Suomessa, että muutaman "pakollisen" syntipukin jälkeen maksajana on lopulta taas tavallinen kansalainen, muodossa tai toisessa. No eihän se raha ole niin tärkeätä vaan sen puute.

Pahempana vielä kuin rahan puutetta pidän henkistä lamaa, jota tämä "tuulimyllyjä vastaan taistelu" aiheuttaa. Täytyy olla aika vahva ja ehkä hullukin ihminen, jotta jaksaa saman kuvion uudestaan, jos mennään niin pahasti metsään kuin viimeksi. Mainitakseni esim. kahden asunnon loukut, joita meillä oli paljon. Suomessahan ei voi tehdä henkilökohtaista konkurssia ja velkasaaneraukseenkaan ei pääse helpolla.

Nyt oleva lama ei ole meidän syytä, tosin tuskin olemme aivan viattomiakaan. Merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään ja niihin olisi voinut puuttua jo aiemminkin. Ei tarvitse olla mikään "supernero" tajutakseen, että tämä älytön kuluttamisen lisääntyminen ei voi olla hyvästä. Kauppoihin tuodaan mitä ihmeellisimpiä tuotteita ympäri maailmaa ja meininki on aivan älytöntä. Osta sitä ja osta tätä. Onhan näitä tarinoita kuultu historian ja uskonnon tunneilla. Sama laulu toistuu aika ajoin. No se siitä paasamisesta.

Se miksi aloin kirjoittamaan näin pitkää kommenttia, johtuu asiasta, jonka jo mainitsinkin aiemmassa kommentissani "Laadukkaampaan perusterveydenhuoltoon Keravalla"- kirjoitukseesi. Olen vahvasti sitä mieltä, että nyt olisi jo korkea aika ryhtyä tekemään oikeasti avoimempaa politiikkaa. Mm. kansalaiskyselyt, -keskustelut sekä päätöksen teko muualla kuin suljetuissa kabineteissa olisivat oikeata demokratiaa.

Yritysmaailmassa täytyy olla johtajat, niin myös demokratiassa, mutta mikään ei estä kysymästä työntekijöiden tai yhteiskunnassa kansalaisten mielipidettä. Veronmaksajat ovat yhteiskunnassa oikeastaan myös asiakkaita, niinhän nykyään meitä myös kutsutaankin. Kun menet lääkäriin, et ole enää potilas vaan asiakas. Tästä herääkin kysymys; miksiköhän yrityksissä tehdään asiakaskyselyjä ja markkinointitutkimuksia? Miksi näin ei voitaisi toimia myös yhteiskunnassa? Yritykset ottavat tosissaan asiakaskyselyt, koska niissä voi piillä monia hyviä ideoita, siitä kuinka parantaa palvelua, niin että maksimoidaan sekä asiakastyytyväisyys sekä yrityksen tavoittelema voitto. Menestyvä johto siis kuuntelee ja arvostaa sekä alaisiaan, että asiakkaitaan. Se mikä mielestäni olisi tällaisessa johtamisessa parasta; olisi tunne siitä, että me kaikki olemme tärkeitä. Todellinen tunne siitä, että me yhdessä rakennamme yhteiskuntaamme ja jos sattuisikin niin, että taloudellisesti kävisi pahemmin, niin ehkä henkiseltä puolelta olisimme kuitenkin tällä kertaa vahvemmilla vesillä.

Markku Kopra kirjoitti...

Kiitos todella hyvistä kommenteista Zape,

Olen kanssasi samaa mieltä, että HENKISTÄ LAMAA EI SAA PÄÄSTÄÄ SYNTYMÄÄN. Uskon sen torjumiseen löytyvän keinoja.

Minun mielestänikin "MEININKI ON OLLUT AIVAN ÄLYTÖNTÄ" viime aikoina - kuin Sodoma ja Comora.

Avoimempi tyyli on ihan YES. Tässä tilanteesssa paras ratkaisu olisi, jos kuntalainen itse saisivat päättää, mitä karsitaan. Se vain on valitettavasti jostain rajapyykistä lähtien idealismia. On hyvä kysymys tietää, missä se rajapyykki on.

Terv, Markku Kopra

Zape kirjoitti...

Juu, kommenttini oli "hiukan kärkevä" ja ajatuskin myös aika utopistinen sellaisenaan toteutettavaksi. Syy kärkevyyteeni on ärtymykseni hallituksen viime toimissa eläkeikärajan nostamisesta sekä tietenkin LEX Nokian valmistelu. On aika outoa demokratiaa mielestäni.

Halusin kommentissani vain tuoda ajatuksen siitä, että kansalaiset/kuntalaiset olisivat varmaankin jokseenkin valmiita tai ainakin valmiimpia esim. verojen korotuksiin/lainan ottoon tai vaikkapa leikkauksiin, jos sitä heiltä kysyttäisiin ja perusteltaisiin miksi näin pitäisi tehdä.

Olisimme varmasti henkisesti vahvemmilla vesillä varsinkin tiukan paikan tullen, kun on tunne siitä että kaikki puhallamme yhteen hiileen.

Markku Kopra kirjoitti...

Hei,

Osuit naulan kantaan. Nyt ei ole minkäänlaisen passivoitumisen aika.

Olet oikeassa siinäkin, että avoimuus kannattaa (ei mitään hiihtoretkellä omin päin tehtyjä oivalluksia).

On aika selvä, että suomalaisissa on yhteisvastuuta, kun se vain oikealla tavalla innostetaan. Olin eilen ihan myyty siitä yritysten "meillä ei irtisanota"-kampanjasta.

Monia keinoja tulee käyttää.

Make