Terveyskeskustoiminta II

Hyvää sunnuntaita ja talvista päivää!

Keravan terveyskeskuksen toiminta on allekirjoittaneelle hyvin tärkeä osa-alue kaupungissamme; olenhan itsekin työskennellyt terkkarin tehtävissä 17 vuotta ja lähes koko tuon ajan terveydenhuollon henkilöstön akavalaisena luottamusmiehenä. Terveyskeskustoiminta eli tuolloin voimakkaan kasvun aikaa ja esim. lääkäreiden lukumäärä yli tuplaantui vuodesta 1978 vuoteen 1995, jolloin siirryin toisiin tehtäviin eteläiseen naapurikaupunkiimme. Yhteyteni Keravaan kuitenkin säilyi asumisen, ystävien, yksityisvastaanottotoiminnan ja sittemmin luottamustoimien kautta.

Kunnalllisessa terveystoimessa on menossa myllerrys, jota on monien vaikea ymmärtää. Monenlaiset trendit ja tosiseikat vaikuttavat samanaikaisesti terveysalalla: yksityistäminen ostofirmoineen, kilpailulainsäädäntö, työnjakokysymykset erikoissairaanhoidon kanssa, yhteistoiminta privaattisektorin kanssa, kuntauudistus yhteistyökuvioineen, uusi terveydenhuoltolaki, terveyskeskustyötekijävajaus jne... ja vielä nämä laman vaikutukset.

Olen aiemmin korostanut blogissani vastaanottotoiminnan merkitystä nimenomaan lääkärin työssä. Luin 24.1.2009 ilmestyneen Keski-Uusimaan mielipidepalstalta taannoisen hyvän työtoverini ja myös kokeneen terveyskeskuslääkärin Ilpo Hirvosen huolestuneen kirjoituksen ja se kirvoitti keskusteluun.

Kaupungin budjetista päättää valtuusto, ei kaupunginjohtaja, vaikka hän tekeekin sille "ensimmäiset pohjat". Sosiaali- ja terveyslautakunta ehdotti enemmän varoja terveydenhuoltoon, mutta poliittisessa väännössä lopputulos jäi noin kolmannekseen esitetystä. Myönnetyillä resursseilla perusterveydenhuolto joutuu todella "rypistämään", että palvelutaso säilyisi. Näyttää siltä, että toimintoja joudutaan myös jonkin verran priorisoimaan (siihen liittyy aikaisemmin esittämäni vastaanottotoiminnan ja muutoinkin perinteisen lääkärityön korostaminen muuhun toimintaan verraten). Myös erikoissairaanhoidon varaus jäi sellaiseksi, että se on vaarassa ylittyä. Vuosi 2010 tulee toki olemaan vielä selvästi vaikeampi, mutta toivottavasti suhdanteet sen jälkeen kääntyisivät.

Vuodeosastotoimintaa ja mm. geriatrista palveluketjua on yritetty kehittää parhain päin ja tosissaan. On muistettava, että ilman ulkopuolisille myytyjä vuodeosastopaikkoja emme olisi koskaan saaneet kolmos-osastoa omaan hallintaamme. Kyse siinä on määräaikaisesta myyntitoimesta ja veikkaanpa, että ennen vuotta 2015 tuo osasto on kokonaisuudessaan keravalaisten potilaiden käytössä. Myös pääosalle sosiaali- ja terveystoimen hallintoakin on löydyttävä omat tilansa saman terveyspuiston alueelle suunnitellusta lisärakennuksesta.

Yhdyn Ilpon mielipiteeseen "ostofirmojen" toimintatavoista, jotka ovat useimmiten luonteeltaan päivystyksenomaisia nonstop-toimintoja. Potilaita hoidetaan nopeasti selvittämällä tulosyyn mukainen akuutti ongelma ja paneutumatta syntyihin syviin eli kokonaisvaltainen ote heiltä yleensä puuttuu. Heidän sloganinsahan on, että "jatkohoito oman lääkärin vastaanotolla". Poikkeuksia on, mutta koko "ostofirma"-toiminta on jo syntyessään keskittynyt erityisesti akutologiaan. Ja sehän ei ole toki "ostofirmojen" työntekijöiden vika, vaan lähtee heidän työnkuvastaan.

Lähetteiden käsittelystä erikoissairaanhoidossa Ilpolla on varsin apea kuva ja koko prosessista rohkenen läheltä seuranneena olla positiivisempi. Useasti terveyskeskuksista tulevat potilaat ovat paremmin perustutkittuja, mikä on ymmärrettävissä tietäen tutkimuksista potilaille koituvat kulut yksityissektorilla. Toisaalta luonnollisesti yksityissektorilta tulee paljon erikoislääkäreiden lähettämiä potilaita. Käsittääkseni asiaa ei ole kovin hyvin koskaan tutkittu. Yksittäisistä tapauksista ei kannata tehdä yleistyksiä, koska kaikkea sattuu, kun paljon toimitaan. Mikäli systemaattista hankaluutta ilmenee, niin asia on syytä selvittää.

On mukavaa ja virkistävää, kun näkee/kuulee mielipiteitä paikallisilta asiantuntijoilta, kuten Ilpokin on. Meillä on iso työsarka edessämme erityisesti julkisen terveydenhuollon kehittämisessä ja yhteistyön parantamisessa myös yksityisen terveydenhuoltosektorin kanssa.

Markku Kopra