Hyvää sunnuntaita ja talvista päivää!
Keravan terveyskeskuksen toiminta on allekirjoittaneelle hyvin tärkeä osa-alue kaupungissamme; olenhan itsekin työskennellyt terkkarin tehtävissä 17 vuotta ja lähes koko tuon ajan terveydenhuollon henkilöstön akavalaisena luottamusmiehenä. Terveyskeskustoiminta eli tuolloin voimakkaan kasvun aikaa ja esim. lääkäreiden lukumäärä yli tuplaantui vuodesta 1978 vuoteen 1995, jolloin siirryin toisiin tehtäviin eteläiseen naapurikaupunkiimme. Yhteyteni Keravaan kuitenkin säilyi asumisen, ystävien, yksityisvastaanottotoiminnan ja sittemmin luottamustoimien kautta.
Kunnalllisessa terveystoimessa on menossa myllerrys, jota on monien vaikea ymmärtää. Monenlaiset trendit ja tosiseikat vaikuttavat samanaikaisesti terveysalalla: yksityistäminen ostofirmoineen, kilpailulainsäädäntö, työnjakokysymykset erikoissairaanhoidon kanssa, yhteistoiminta privaattisektorin kanssa, kuntauudistus yhteistyökuvioineen, uusi terveydenhuoltolaki, terveyskeskustyötekijävajaus jne... ja vielä nämä laman vaikutukset.
Olen aiemmin korostanut blogissani vastaanottotoiminnan merkitystä nimenomaan lääkärin työssä. Luin 24.1.2009 ilmestyneen Keski-Uusimaan mielipidepalstalta taannoisen hyvän työtoverini ja myös kokeneen terveyskeskuslääkärin Ilpo Hirvosen huolestuneen kirjoituksen ja se kirvoitti keskusteluun.
Kaupungin budjetista päättää valtuusto, ei kaupunginjohtaja, vaikka hän tekeekin sille "ensimmäiset pohjat". Sosiaali- ja terveyslautakunta ehdotti enemmän varoja terveydenhuoltoon, mutta poliittisessa väännössä lopputulos jäi noin kolmannekseen esitetystä. Myönnetyillä resursseilla perusterveydenhuolto joutuu todella "rypistämään", että palvelutaso säilyisi. Näyttää siltä, että toimintoja joudutaan myös jonkin verran priorisoimaan (siihen liittyy aikaisemmin esittämäni vastaanottotoiminnan ja muutoinkin perinteisen lääkärityön korostaminen muuhun toimintaan verraten). Myös erikoissairaanhoidon varaus jäi sellaiseksi, että se on vaarassa ylittyä. Vuosi 2010 tulee toki olemaan vielä selvästi vaikeampi, mutta toivottavasti suhdanteet sen jälkeen kääntyisivät.
Vuodeosastotoimintaa ja mm. geriatrista palveluketjua on yritetty kehittää parhain päin ja tosissaan. On muistettava, että ilman ulkopuolisille myytyjä vuodeosastopaikkoja emme olisi koskaan saaneet kolmos-osastoa omaan hallintaamme. Kyse siinä on määräaikaisesta myyntitoimesta ja veikkaanpa, että ennen vuotta 2015 tuo osasto on kokonaisuudessaan keravalaisten potilaiden käytössä. Myös pääosalle sosiaali- ja terveystoimen hallintoakin on löydyttävä omat tilansa saman terveyspuiston alueelle suunnitellusta lisärakennuksesta.
Yhdyn Ilpon mielipiteeseen "ostofirmojen" toimintatavoista, jotka ovat useimmiten luonteeltaan päivystyksenomaisia nonstop-toimintoja. Potilaita hoidetaan nopeasti selvittämällä tulosyyn mukainen akuutti ongelma ja paneutumatta syntyihin syviin eli kokonaisvaltainen ote heiltä yleensä puuttuu. Heidän sloganinsahan on, että "jatkohoito oman lääkärin vastaanotolla". Poikkeuksia on, mutta koko "ostofirma"-toiminta on jo syntyessään keskittynyt erityisesti akutologiaan. Ja sehän ei ole toki "ostofirmojen" työntekijöiden vika, vaan lähtee heidän työnkuvastaan.
Lähetteiden käsittelystä erikoissairaanhoidossa Ilpolla on varsin apea kuva ja koko prosessista rohkenen läheltä seuranneena olla positiivisempi. Useasti terveyskeskuksista tulevat potilaat ovat paremmin perustutkittuja, mikä on ymmärrettävissä tietäen tutkimuksista potilaille koituvat kulut yksityissektorilla. Toisaalta luonnollisesti yksityissektorilta tulee paljon erikoislääkäreiden lähettämiä potilaita. Käsittääkseni asiaa ei ole kovin hyvin koskaan tutkittu. Yksittäisistä tapauksista ei kannata tehdä yleistyksiä, koska kaikkea sattuu, kun paljon toimitaan. Mikäli systemaattista hankaluutta ilmenee, niin asia on syytä selvittää.
On mukavaa ja virkistävää, kun näkee/kuulee mielipiteitä paikallisilta asiantuntijoilta, kuten Ilpokin on. Meillä on iso työsarka edessämme erityisesti julkisen terveydenhuollon kehittämisessä ja yhteistyön parantamisessa myös yksityisen terveydenhuoltosektorin kanssa.
Markku Kopra
lauantai 24. tammikuuta 2009
torstai 22. tammikuuta 2009
Lama II
Heippa,
Nyt olemme todenneet metsäteollisuutemme vaikeudet ja tänään tuli ilmi myös Nokian alamäki. Tilanne etenee huomattavasti nopeammin kuin 1990-luvun alussa olleen laman aikana.
Koska nyt lama on globaali, niin siitä nouseminenkin on vaikeampaa. Olemme kuitenkin olleet yhä voimakkaammin riippuvaisia viennistä.
Seurasin tarkasti USA:n presidenttivaihtoseremonioita ja panin merkille kaksi asiaa: toisaalta kansallistunne historiaan tukeutuen ja toisaalta aktiivinen (jopa uhrautuva) toimiminen.
Suomalaisilla ovat nuo vaikeat ajat jopa lähempänä historiassa kuin yhdysvaltalaisilla (Suomelle II maailmansota oli kovempi kuin USA:lle), joten sillä saralla meidän tulisi pärjätä. AKTIIVISUUS kaikin tavoin on nyt avainsana: lisäpaukkuja tarvitaan työnsä säilyttäneiltä, lomautettujen/irtisanottujen tulisi ylläpitää kuntoaan ja parantaakin työkykyään, ylipäätään pessimismiin ei tule vaipua, lähimmäisistä tulee pitää huolta (kuten Niinistökin kertoi) jne...
Tämäkin lama kupeerautuu joskus ja paremmin toimivat yhteiskunnat selviävät siitä nopeammin, olkaamme siinä porukassa.
Markku Kopra
Nyt olemme todenneet metsäteollisuutemme vaikeudet ja tänään tuli ilmi myös Nokian alamäki. Tilanne etenee huomattavasti nopeammin kuin 1990-luvun alussa olleen laman aikana.
Koska nyt lama on globaali, niin siitä nouseminenkin on vaikeampaa. Olemme kuitenkin olleet yhä voimakkaammin riippuvaisia viennistä.
Seurasin tarkasti USA:n presidenttivaihtoseremonioita ja panin merkille kaksi asiaa: toisaalta kansallistunne historiaan tukeutuen ja toisaalta aktiivinen (jopa uhrautuva) toimiminen.
Suomalaisilla ovat nuo vaikeat ajat jopa lähempänä historiassa kuin yhdysvaltalaisilla (Suomelle II maailmansota oli kovempi kuin USA:lle), joten sillä saralla meidän tulisi pärjätä. AKTIIVISUUS kaikin tavoin on nyt avainsana: lisäpaukkuja tarvitaan työnsä säilyttäneiltä, lomautettujen/irtisanottujen tulisi ylläpitää kuntoaan ja parantaakin työkykyään, ylipäätään pessimismiin ei tule vaipua, lähimmäisistä tulee pitää huolta (kuten Niinistökin kertoi) jne...
Tämäkin lama kupeerautuu joskus ja paremmin toimivat yhteiskunnat selviävät siitä nopeammin, olkaamme siinä porukassa.
Markku Kopra
lauantai 17. tammikuuta 2009
Terveyskeskustoiminnasta
Hei,
Olen miettinyt terveyskeskustoimintaa peilaillen sitä vanhoihin aikoihin (1970-80-lukuihin).
Ennaltaehkäisevää työtä on tehty aikaisempaa enemmän ja se on saanutkin kiitosta. Hyvä niin.
Vastaanottotoiminnan määrä näyttäisi laskeneen, mikäli sitä suhteuttaa lääkärimäärän kasvuun. Vastaanottotoiminta on lääkärin tärkein työ, kuten olen aiemminkin todennut. Sen määrä lääkärin kokonaistyöajasta tulee olla yli 50%, poisluettuna hallinnollisia töitä tekevät lääkärit.
Lastenneuvola-, äitiysneuvola- ja perheneuvolatyötä ei pidä nykyisestä supistaa. Lisäksi tulisi perustaa vielä vanhusneuvolatyö.
Voi olla, että vastaanottotoiminnan lisääminen aiheuttaa hämminkiä, mutta ajan haasteeseen pitää vastata. Vähintään yhden lisäpotilaan lisääminen lääkärin päivälistalle ei pitäisi olla ongelma. Lisätyönä tehtävää vastaanottoimintaa tulee harkita.
Erikoissairaahoidosta sanoisin, että paineet sinne päin ovat lisääntyneet ja lähetteitä tehdään hyvinkin kevyin perustein. Ihmisten ylipaino-ongelmat ja ikääntyminen lisääntyvät, mitkä aiheuttavat ongelmien kasaantumista. Hoitotakuulain toteutus horjuu jo. Hoidon priorisointiin ei näytä kukaan rohkenevan. Käypä-hoito-suosituksia korostan.
Markku Kopra
Olen miettinyt terveyskeskustoimintaa peilaillen sitä vanhoihin aikoihin (1970-80-lukuihin).
Ennaltaehkäisevää työtä on tehty aikaisempaa enemmän ja se on saanutkin kiitosta. Hyvä niin.
Vastaanottotoiminnan määrä näyttäisi laskeneen, mikäli sitä suhteuttaa lääkärimäärän kasvuun. Vastaanottotoiminta on lääkärin tärkein työ, kuten olen aiemminkin todennut. Sen määrä lääkärin kokonaistyöajasta tulee olla yli 50%, poisluettuna hallinnollisia töitä tekevät lääkärit.
Lastenneuvola-, äitiysneuvola- ja perheneuvolatyötä ei pidä nykyisestä supistaa. Lisäksi tulisi perustaa vielä vanhusneuvolatyö.
Voi olla, että vastaanottotoiminnan lisääminen aiheuttaa hämminkiä, mutta ajan haasteeseen pitää vastata. Vähintään yhden lisäpotilaan lisääminen lääkärin päivälistalle ei pitäisi olla ongelma. Lisätyönä tehtävää vastaanottoimintaa tulee harkita.
Erikoissairaahoidosta sanoisin, että paineet sinne päin ovat lisääntyneet ja lähetteitä tehdään hyvinkin kevyin perustein. Ihmisten ylipaino-ongelmat ja ikääntyminen lisääntyvät, mitkä aiheuttavat ongelmien kasaantumista. Hoitotakuulain toteutus horjuu jo. Hoidon priorisointiin ei näytä kukaan rohkenevan. Käypä-hoito-suosituksia korostan.
Markku Kopra
perjantai 9. tammikuuta 2009
Lähi-Idän kriisi
Moikka,
Kun tuo sotiminen Israelin ja palestiinalaisten kanssa ei näytä loppuvan, niin aloin minäkin miettiä rauhan edellytyksiä.
Siispä tutustuin uudelleen Israelin historiaan. Maa perustettiin XI/1947 YK:n julistuksella juutalaisten tuolloin asuttamien alueiden ympärille brittien silloiselle mandaatille. Toteutuksesta tuli heti kahinoita, jotka v. 1948 olivat siksi pahoja, että britit poistuivat alueelta. Israel julistautui itsenäiseksi 14.5.1948 (tällöin juutalaisia oli tullut alueelle noin 600000). Tästä seurasi avoin kahina (jossa muuten Neuvostoliitto tuki Israelia) kaikkien ympäröivien arabivaltioiden kesken. Kahinan seurauksena Israel onnistui laajentamaan alueitaan ja YK:n laskelmien mukaan jopa 711000 arabia/palestiinalaista tuli karkoitetuiksi entisiltä asuinseuduiltaan. TÄMÄ ON SIIS ASIAN YKSI YDINKYSYMYS!
Ensimmäistä kahinaa seuranneilla sodilla ei ole suurta merkitystä (katkeruuden lisäämistä lukuunottamatta) ja niiden sovittelustahan on jopa Nobelin rauhanpalkintoja jaeltu.
Rauhaa etsittäessä on tunnustettava tiettyjä asioita:
- nyky-Israelin rajat ovat olleet jo Oslon sopimuksesta lähtien (1993) stabiilit, joten ne pitäisi kaikkien realiteettina tunnustaa
- alueella oleville palestiinalaisille pitää turvata yhtäläinen oikeus toimeentulolle (edes käyttövedestä, energiasta, puhumattakaan logistiikasta)
- molempien osapuolien provokaatiot toisiaan kohtaan tulee estää (ei siis raketti-iskuja Israeliin, mutta ei myöskään Israelin tekemiä heille epämieluisien ihmisten teloituksia esim. ilma-alusten "täsmäiskuilla")
- molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä tulisi kehittää ja naapureiden kesken se on muutenkin välttämätöntä.
Toivon sydämestäni, että tämä erityisesti siviileitä tappava ja vahingoittava sota saadaan päätökseen. Eihän Israel kai halua tehdä samaa palestiinalaisille, mitä heille itselleen tehtiin toisessa maailmansodassa?
Markku Kopra
lääkäri
Kun tuo sotiminen Israelin ja palestiinalaisten kanssa ei näytä loppuvan, niin aloin minäkin miettiä rauhan edellytyksiä.
Siispä tutustuin uudelleen Israelin historiaan. Maa perustettiin XI/1947 YK:n julistuksella juutalaisten tuolloin asuttamien alueiden ympärille brittien silloiselle mandaatille. Toteutuksesta tuli heti kahinoita, jotka v. 1948 olivat siksi pahoja, että britit poistuivat alueelta. Israel julistautui itsenäiseksi 14.5.1948 (tällöin juutalaisia oli tullut alueelle noin 600000). Tästä seurasi avoin kahina (jossa muuten Neuvostoliitto tuki Israelia) kaikkien ympäröivien arabivaltioiden kesken. Kahinan seurauksena Israel onnistui laajentamaan alueitaan ja YK:n laskelmien mukaan jopa 711000 arabia/palestiinalaista tuli karkoitetuiksi entisiltä asuinseuduiltaan. TÄMÄ ON SIIS ASIAN YKSI YDINKYSYMYS!
Ensimmäistä kahinaa seuranneilla sodilla ei ole suurta merkitystä (katkeruuden lisäämistä lukuunottamatta) ja niiden sovittelustahan on jopa Nobelin rauhanpalkintoja jaeltu.
Rauhaa etsittäessä on tunnustettava tiettyjä asioita:
- nyky-Israelin rajat ovat olleet jo Oslon sopimuksesta lähtien (1993) stabiilit, joten ne pitäisi kaikkien realiteettina tunnustaa
- alueella oleville palestiinalaisille pitää turvata yhtäläinen oikeus toimeentulolle (edes käyttövedestä, energiasta, puhumattakaan logistiikasta)
- molempien osapuolien provokaatiot toisiaan kohtaan tulee estää (ei siis raketti-iskuja Israeliin, mutta ei myöskään Israelin tekemiä heille epämieluisien ihmisten teloituksia esim. ilma-alusten "täsmäiskuilla")
- molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä tulisi kehittää ja naapureiden kesken se on muutenkin välttämätöntä.
Toivon sydämestäni, että tämä erityisesti siviileitä tappava ja vahingoittava sota saadaan päätökseen. Eihän Israel kai halua tehdä samaa palestiinalaisille, mitä heille itselleen tehtiin toisessa maailmansodassa?
Markku Kopra
lääkäri
perjantai 2. tammikuuta 2009
Vastaanottotoiminnasta (2)
Hei,
Vuosi vaihtui ilman erityisempiä kommervenkkejä. Nyt niitä alkaa kuitenkin vähin erin siunaantumaan.
Olen kokemuksellanikin oppinut varautumaan vaikeuksiin ja niin teen nytkin. Oman talouteni olen turvannut, kuten 1990-luvun alun laman aikanakin. En harrasta muutoinkaan pörssisijoittamista, vaan satsaan kiinteään kotimaiseen omaisuuteen.
Vastaanottotoiminta on yksi asia, jota olen paljon tehnyt ja tiedän siitä jokseenkin paljon. Olen tietoinen siitä, että terveyskeskusten vastaanotoilla käy yhä vaikeammin sairaita ja aikaa vieviä potilaita. Aikaisemman potilasfrekvenssin 3 potilasta tunnissa sijasta perustellumpaan on ottaa vastaan 2 potilasta tunnissa.
Nyt olemme poikkeustilanteessa ainakin vuodet 2009-10, joten ehdotan lisäpanostusta vastaanottotyöhön (1-2 potilasta päivässä enemmän), mikä auttaisi huomattavasti tilannetta. Käytettävä lisäaika on valitettavasti nyt otettava ennaltaehkäisevästä työstä.
Markku Kopra
Vuosi vaihtui ilman erityisempiä kommervenkkejä. Nyt niitä alkaa kuitenkin vähin erin siunaantumaan.
Olen kokemuksellanikin oppinut varautumaan vaikeuksiin ja niin teen nytkin. Oman talouteni olen turvannut, kuten 1990-luvun alun laman aikanakin. En harrasta muutoinkaan pörssisijoittamista, vaan satsaan kiinteään kotimaiseen omaisuuteen.
Vastaanottotoiminta on yksi asia, jota olen paljon tehnyt ja tiedän siitä jokseenkin paljon. Olen tietoinen siitä, että terveyskeskusten vastaanotoilla käy yhä vaikeammin sairaita ja aikaa vieviä potilaita. Aikaisemman potilasfrekvenssin 3 potilasta tunnissa sijasta perustellumpaan on ottaa vastaan 2 potilasta tunnissa.
Nyt olemme poikkeustilanteessa ainakin vuodet 2009-10, joten ehdotan lisäpanostusta vastaanottotyöhön (1-2 potilasta päivässä enemmän), mikä auttaisi huomattavasti tilannetta. Käytettävä lisäaika on valitettavasti nyt otettava ennaltaehkäisevästä työstä.
Markku Kopra
torstai 1. tammikuuta 2009
Vastaanottotoiminnasta
Hei, viittaan ensinnäkin blogiini 21.12.2008.
Peruslääkärin työ on AINA ollut vastaanottotoimintaa, mihin jo kuuluu ennaltaehkäisy, kuten aikaisemmin kerroin. 50-luvulta olemme kehittäneet rinnalle lasten-, äitiys-, koulu- ja perheneuvolatyötä. Lainsäätäjät kehittivät 80-luvulla myös työterveyshuollon velvoitteen.
Olen noin 30 vuotta tehnyt noita töitä, joten mielestäni kokemuksellani on tietynlaista painoa. Viimeisten vuosien aikana saamani asiakasvalitukset ovat koskeneet 90-prosenttisesti vastaanottotoimintaa.
Oma kriteerini on, että peruslääkäri ottaa vähintään 200 potilasta kuukaudessa vastaan. Sehän on vain noin 10 potilasta työpäivää kohden. Se myös merkitsee vain 20 viikkotyötunnin käyttämistä vastaanottotoimintaan, loput 17 tuntia voi sitten ehkäistä tai palaveerata.
Olen huolissani siksi, että viimeaikaiset tilastot eivät näytä vastaanottotoiminnalle positiivista trendiä. Olen myös huolissani voimakkaasta halusta "myydä" vastaanottopalveluita, varsinkin akuutteja yksityisille. Toki ymmärrän ambulanssirallin keskittämisen Peijakseen.
Markku Kopra
Peruslääkärin työ on AINA ollut vastaanottotoimintaa, mihin jo kuuluu ennaltaehkäisy, kuten aikaisemmin kerroin. 50-luvulta olemme kehittäneet rinnalle lasten-, äitiys-, koulu- ja perheneuvolatyötä. Lainsäätäjät kehittivät 80-luvulla myös työterveyshuollon velvoitteen.
Olen noin 30 vuotta tehnyt noita töitä, joten mielestäni kokemuksellani on tietynlaista painoa. Viimeisten vuosien aikana saamani asiakasvalitukset ovat koskeneet 90-prosenttisesti vastaanottotoimintaa.
Oma kriteerini on, että peruslääkäri ottaa vähintään 200 potilasta kuukaudessa vastaan. Sehän on vain noin 10 potilasta työpäivää kohden. Se myös merkitsee vain 20 viikkotyötunnin käyttämistä vastaanottotoimintaan, loput 17 tuntia voi sitten ehkäistä tai palaveerata.
Olen huolissani siksi, että viimeaikaiset tilastot eivät näytä vastaanottotoiminnalle positiivista trendiä. Olen myös huolissani voimakkaasta halusta "myydä" vastaanottopalveluita, varsinkin akuutteja yksityisille. Toki ymmärrän ambulanssirallin keskittämisen Peijakseen.
Markku Kopra
Tilaa:
Kommentit (Atom)
