Preventio

Hyvää joulun aikaa kaikille!

Paljon puhutaan ennaltaehkäisystä, vaikka käsitteitä ei täysin ymmärretäkään. Tämä keskustelu tulee lisääntymään taantuman aikana, koska myös terveydenhuoltoon käytettyjä kustannuksia pyritään vähentämään.

Primaaripreventio tarkoittaa todellista sairauksien ennaltaehkäisyä. Siihen tähtääviä toimenpiteitä ovat esim. neuvolatyö, rokotukset, tupakoimisen ja alkoholin juomisen rajoittamiseen tähtäävät toimenpiteet, terveelliseen ravitsemukseen pyrkiminen ja pyöräilijöiden kypärän käyttö. Tuossa vain muutamia esimerkkejä, joista kaikki ymmärtävät, että tehtäväkenttä on laaja, ellei mahdoton. Lisäksi sen suorittamiseen osalllistuvat yhtälailla lainsäätäjät kuin terveysammattilaiset.

Sekundaaripreventiota tekevät useammin terveydenhuollon ammattilaiset ja sen tehtäväkenttä on tarkemmin määriteltävissä. On diagnosoitu tauti (esim. sydäninfarkti tai aivohalvaus) ja sen taustasyihin (tupakointi, hyperkolesterolemia, verenpainetauti...) pyritään pureutumaan uuden ja mahdollisesti fataalin tautikohtauksen ehkäisemiseksi. Toiseksi esimerkiksi otan keuhkotaudit, joiden kohdalla tupakointi on säännöllisesti tavalla tai toisella osasyynä.

Poliitikot näkevät usein sairauksien hoidon erillisenä tapahtumana ennaltaehkäisyn kanssa, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Säännöllisesti tutkimuksien mukaan saadaan parempia tuloksia ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä, kun ne tapahtuvat sairauksien hoidon yhteydessä, esim. tupakoinnin lopettaa noin 50% sydäninfarktin sairastaneista. Haluaisin sanoa, että lääkärin/sairaanhoitajan vastaanottojen lisääminen ei lyö suinkaan korville ennaltaehkäisyä. Vastaanottotoiminnan lisääminen voi jopa tehostaa ennaltaehkäisyä, mikäli sen laatuun kiinnitetään huomiota ja teroitetaan lääkäreille/sairaanhoitajille ottamaan ennaltaehkäisevä puoli esille, vaikka se potilaita usein ärsyttääkin.

Mikäli terveyskeskuspäivystys siirtyy Peijaksen yhteispäivystykseen, niin meidän on pystyttävä lisäämään vastaanottoaikojamme myös Keravalla. Peijaksen yhteispäivystykseen menevät toki ambulanssipotilaat ja vakavammin sairaat, mutta pääosa nykyisestä päivystyspotilasjoukostamme on pystyttävä tulevan kiireellisyysluokituksen mukaan hoitamaan edelleen Keravalla.

Suurpedot

Heissan,

Tänään puhuttiin karhusta, sudesta, ahmasta ja ilveksestä Suomen tantereella.

Ihan ensimmäinen lähtökohta on, että kaikki nuo suurpedot kuuluvat Suomen luontoon. Tästä lienee hyvinkin laaja yhteisymmärrys. Ahma on lisäksi sukupuuttoonkuolemisvaarassa tietojeni mukaan, joten hyvät neuvot ovat kalliit.

Tavallinen kansalainen ei onnistu sutta, ahmaa tai ilvestä yleensä näkemään kuin vain eläintarhoissa. Ne ovat aina väistäneet ihmistä silloinkin, kun niitä oli pilvin pimein olemassa. Karhu on vaarallinen vain, kun se on haavoittunut tai sen pentuja häiritään.

Suomalaiset ovat yleensäkin hämmästyttävän nopeaan tahtiin vieraantuneet luonnosta. Maaseutu ja erityisesti pohjois-Suomi ovat autioitumassa (väestönkasvua tapahtuu Lapissa vain Rovaniemellä). Koko maassa toimii vain kourallinen riistanvalvojia (oliko se nyt 9kpl). Salakaadot erämaissa rehottavat.

Ymmärrän pedon jahdin silloin, kun se on napannut pari poroa ja ehkä oman rakkaan koiran t.m.s., mutta asia tulisi ensin ilmoittaa ja ryhtyä toimenpiteisiin luvan tultua (vai onko viranomainen ajan tasalla lupien myöntämisessä). Jossain mättää ja se solmu pitäisi ensin selvittää.

"Susi"-Pulliainen on saanut paljon aikaan eduskunnassa tässä asiassa. Kiitos Hänelle.

Itse mietin näitä asioita jatkossa mökilläni Lapissa.

Vankeinhoitouudistus

Heippa,

Katselin eilen otsikkoa koskevan keskusteluohjelman, josta mieleen tuli jokunen kommentti...

Haastava avohuolto-osapuoli oli kovin varma tuloksistaan. Allekirjoittanutta häiritsivät kovasti hänen 100-prosenttiset onnistumisensa, koska on ihmisistä kysymys. Jotenkin häiritsi myös se, että esimerkkivankina oli tavallaan loppuunpalanut uusintarikollinen.

Vankilalaitoksen edustajat kertoivat varsin asiallisesti siitä, mitä vankilassa tapahtuu. Resurssipula ei anna mahdollisuuksia enempään, vaikka tahtoa olisi.

Mielestäni vankilalaitoksen uudistamisessa ei voida lainkaan suorittaa "yleispäteviä
vertauksia" taannoiseen psykiatrisen laitoshoidon purkamiseen. Kyse on ihan eri asioista. Kuinkahan moni vangeista itse samaistuisi esim. psykoottiseen potilaaseen. Käsittääkseni vain persoonallisuushäiriö on selvästi yleisempi vangeilla vapaana oleviin verrattuna.

Vankilalaitos on pyrkinyt kehittämään vankeinhoitoa laitoksissa ja valmistamaan myös vankeja vapauteen (esim. avolaitosjärjestelmillä). Resursseja heille pitää nimenomaan suoda. Yksityisluontoiset avolaitokset ovat hyvä yhteistyökumppani täydentämässä julkisen järjestelmän puutteita.

Rikoksen sovitus on kuitenkin vangin tärkein tehtävä ja sitä ei pidä medikalisoida.