Hyvää naistenpäivää kaikki naiset!
Ensinnäkin onnittelen Teitä sydämestäni! Juuri kuulin, että työllisyysasteenne on korkea koko Euroopan mitassa. Silti olette jaksaneet hoitaa perheitänne. Vilpitön kiitos kaikille!
Keravalta oli tosiaan noin 60 hengen päättäjä- ja virkamieskööri Heinolassa luomassa poliittisten ryhmien välistä konsesusta siitä, miten asioita lama-ajan Keravalla hoidetaan.
Voin kertoa, että tilaisuus oli tarpeellinen, kuten niin monet ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutetut totesivat. Keski-Uusimaa kritisoi tilaisuuden kustannuksia. Ok, halvin tapa olisi ollut laivaseminaari Tallinnaan ja kalliimpi esim. 2 päivän seminaari Gustavelundisssa.
Maamme taloustilanne on vakava emmekä ole vielä tavoittaneet "vapaan pudotuksen" pohjaa. Tästäkin vuodesta tehtävät ennusteet ovat osin arvailuja. Allekirjoittanut haluaisi kuitenkin rauhoittaa ja kehoittaa useampia firmoja ja myös julkisia yhteisöjä liittymään viime viikolla perustettuun "meillä ei irtisanota"-kampanjaan.
Heinolan seminaarissa ei kukaan halunnut lähteä irtisanomisten ja lomautusten tielle. Onhan niin, että tänä vuonna jää ensimmäinen suuri ikäluokka eläkkeelle (eli -46 syntyneet), joten meillä on vastassammne joka tapauksessa työvoimapula.
Heinolan seminaarin enemmistö ei kannattanut kajoamista sosiaali- ja terveystoimen, kasvatus- ja opetustoimen sekä vapaa-ajantoimen budjettiin kaupunginjohtajan esittämällä tavalla, vaan esitettiin noilta osin lautakuntien itsensä toimia ja tarvittaessa kaupungin lainanoton lisäystä.
Veroäyrin korotus tulee vuonna 2010 näillä näkymin noin 1%:n suuruisena.
Olemme Keravalla hyvässä jamassa. Meidän velkamme on edelleen noin 2000 euroa/asukas, kun Heinolasa se on 4000 euroa/asukas. Jyväskylässä kamppaillaan 15 milj euron vajauksen kattamiseksi ja Oulun ympäristökunnat ovat niin suurissa veloissa, että Oulu ei halua niiden kanssa kuntaliitosta.
Markku Kopra
Keravan kaupunginhallituksen jäsen
SDP
lauantai 7. maaliskuuta 2009
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Lamasta
Hyvää ensimmäistä kevätkuukautta ystävät,
Elämme nyt talouselämän lama-aikaa. Tilannehan ei ole uusi ja odottamaton, koska se kuuluu kapitalistiseen järjestelmäämme. Tällaisia aikoja eletään syklittäin noin 10 vuoden välein. Ero aikaisempiin lama-aikoihin on, että käsillä on nyt ensimmäinen globaali lama.
Olen nähnyt monenlaisia lamoja, esim. 60-luvun lopulla Suomen markka devalvoitiin 30%, mikä oli siis kansalaisten ostovoiman pudotus silloin yhdessä yössä. 1990-luvun alussa kärsimme myös pahemmasta lamasta, jota tuolloin luonnehti etenkin pankkijärjestelmämme romahdus (ns. pankkikriisi). Edelleenkin korjaamme tuon laman kielteisiä vaikutuksia. 90-luvun laman hoito vaati useissa kunnissa joukkoirtisanomiset, esim. Keravalla noin 70 vakituista virkaa lopetettiin ja ao virkaa tekevä irtisanottiin (mm. 1 lääkäri, johtava hoitaja ja vanhainkodin johtaja omalta sektoriltani), määräaikaiset ja sijaisina työskentelevät työntekijät saivat myös lähteä. Kansantalous toipui lamaa edeltävälle tasolle vasta 90-luvun lopulla.
Nykyinen lama on siten vaikeampi, että joudumme varmaan pitempään odottelemaan vientiteollisuutemme virkistymistä. Se voi pidentää lamasta toipumista, mutta jää nähtäväksi. Suomen elintaso on joka tapauksessa riippuvaisempi kansainvälisestä kaupasta kuin aikaisemmin.
Keravankin kaupungin johto on ilmoittanut, että tällä kerralla asiat hoidettaisiin ilman irtisanomisia ja jopa ilman lomautuksia.
Laman hoito vaatii puuttumista osin jo jäykistyneisiin toimintatapoihimme. Joudumme arvioimaan kaikki toimintamme uudelleen. Se koskee hyvin syvällisesti kunnallisia toimintoja, suurimpaa sosiaali- ja terveystointa, toiseksi suurinta kasvatus- ja opetustointa, myös tekniikkaa ja muita toimintoja. Tästä pitää lautakunnilla olla aloite ja vastuu, jotta tilanne hoidettaisiin järkevästi ja peruspalveluja kunnioittaen.
Rahaa joudutaan myös keräämään, mutta sillä on omat rajansa. Kunnallisveron nosto yhdellä prosentilla ja velan tuplaaminen nykyisestä ovat kovan luokan rajapyykkejä. Vapaaehtoisia toimia, kuten lomarahojen vaihtoa vapaaksi tulee käyttää silloin, kun siihen on mahdollisuuksia palveluiden ja muiden työntekijöiden liiaksi kärsimättä.
Suomalaiset ovat tiukoissa tilanteissa aiemminkin lopulta toimineet yhteisvastuullisesti ja uskon sen periaatteen nytkin nousevan esiin. Kaikkien pitää tulla vain esiin omista poteroistaan ja oman napansa tuijottamisesta.
Markku Kopra
Elämme nyt talouselämän lama-aikaa. Tilannehan ei ole uusi ja odottamaton, koska se kuuluu kapitalistiseen järjestelmäämme. Tällaisia aikoja eletään syklittäin noin 10 vuoden välein. Ero aikaisempiin lama-aikoihin on, että käsillä on nyt ensimmäinen globaali lama.
Olen nähnyt monenlaisia lamoja, esim. 60-luvun lopulla Suomen markka devalvoitiin 30%, mikä oli siis kansalaisten ostovoiman pudotus silloin yhdessä yössä. 1990-luvun alussa kärsimme myös pahemmasta lamasta, jota tuolloin luonnehti etenkin pankkijärjestelmämme romahdus (ns. pankkikriisi). Edelleenkin korjaamme tuon laman kielteisiä vaikutuksia. 90-luvun laman hoito vaati useissa kunnissa joukkoirtisanomiset, esim. Keravalla noin 70 vakituista virkaa lopetettiin ja ao virkaa tekevä irtisanottiin (mm. 1 lääkäri, johtava hoitaja ja vanhainkodin johtaja omalta sektoriltani), määräaikaiset ja sijaisina työskentelevät työntekijät saivat myös lähteä. Kansantalous toipui lamaa edeltävälle tasolle vasta 90-luvun lopulla.
Nykyinen lama on siten vaikeampi, että joudumme varmaan pitempään odottelemaan vientiteollisuutemme virkistymistä. Se voi pidentää lamasta toipumista, mutta jää nähtäväksi. Suomen elintaso on joka tapauksessa riippuvaisempi kansainvälisestä kaupasta kuin aikaisemmin.
Keravankin kaupungin johto on ilmoittanut, että tällä kerralla asiat hoidettaisiin ilman irtisanomisia ja jopa ilman lomautuksia.
Laman hoito vaatii puuttumista osin jo jäykistyneisiin toimintatapoihimme. Joudumme arvioimaan kaikki toimintamme uudelleen. Se koskee hyvin syvällisesti kunnallisia toimintoja, suurimpaa sosiaali- ja terveystointa, toiseksi suurinta kasvatus- ja opetustointa, myös tekniikkaa ja muita toimintoja. Tästä pitää lautakunnilla olla aloite ja vastuu, jotta tilanne hoidettaisiin järkevästi ja peruspalveluja kunnioittaen.
Rahaa joudutaan myös keräämään, mutta sillä on omat rajansa. Kunnallisveron nosto yhdellä prosentilla ja velan tuplaaminen nykyisestä ovat kovan luokan rajapyykkejä. Vapaaehtoisia toimia, kuten lomarahojen vaihtoa vapaaksi tulee käyttää silloin, kun siihen on mahdollisuuksia palveluiden ja muiden työntekijöiden liiaksi kärsimättä.
Suomalaiset ovat tiukoissa tilanteissa aiemminkin lopulta toimineet yhteisvastuullisesti ja uskon sen periaatteen nytkin nousevan esiin. Kaikkien pitää tulla vain esiin omista poteroistaan ja oman napansa tuijottamisesta.
Markku Kopra
Tilaa:
Kommentit (Atom)
